@ my new home

Kuten kielitaitoisimmat osaa otsikosta päätellä niin oon nyt mun hostperheessä! Viimesinä neljänä päivänä welcomeperheessä olin siellä AFS-jutun toisessa päivässä, suunnilleen samalla porukalla käveltiin Georgetowniin ja käytiin syömässä ja shoppailemassa ja jätskillä. Torstaina olin shoppailemassa Virginiassa (edellinen postaus), perjantaina mentiin Marylandiin kaupoille ja illalla mentiin kuuntelemaan Jazz in the Garden -konserttia missä soitti jazzviulisti. Ja sitten mentiin vielä syömään ravintolaan. Ja eilen (lauantaina) sain mun jenkkipuhelinliittymän!!! Oltiin siellä liikkeessä varmaan tunti kun haettiin joku toinen puhelin ja liittymä sieltä samalla, se myyjä oli tosi cool, ja se ties Suomesta Nokian ja Kimi Räikkösen ja Angry Birdsin. Sit mentiin vielä ostamaan kaloja, mutta loppujenlopuks ei sitten ostettukkaan yhtään! Ja illemmalla minä ja welcomehostmom (joka on myös mun aluevalvoja, sain sen vihdoin selville) soitettiin yhessä, se soitti selloa ja nokkahuilua ja meillä oli hauskaa:) 

Tänään aamulla mun perhe tuli hakemaan mut! Olin tosi hermona, en meinannu saada yölläkään nukuttua (jännitän aina kaikkea ihan hullusti). Olin syömässä aamupalaa kun joku sano et "I can see your family". He tuli sisään ja istuttiin jonkun aikaa siinä pyödän ääressä ja sit lähettiin. Olin kokoajan ollut tosi innoissani siitä et pääsen mun oikeen perheen luokse, mutta siinä vaiheessa kun olin lähössä niin tuli sellanen olo että oisin voinut jäädä sinnekkin. Jotenkin kerkesin sopeutumaan tohon perheeseen, en ois voinut saada kivempaa welcomefamilyä. Onneks tuun varmaan näkemään ainakin tota hostmomia jonkun verran tän aluevalvojajutun ansiosta ja Tonyn kanssa ollaan samassa koulussa. Muutenkin musta oli kyllä hyvä että olin ekan reilun viikon toisessa perheessä, sain totuttua aikaeroon ja enkun puhumiseen ja tavallaan vähän vaikutelmaa siitä että mitä voin tehdä nyt erilailla kun saan tavallaan alottaa alusta. Mutta siis, lähettiin suunnistamaan toiselle puolelle kaupunkia (nyt nään mun ikkunasta Virginian, cool). Tää asuinalue on tosi rauhallinen, täällä menee ehkä yks auto kymmenessä minuutissa, mun perhe asuu "normaalissa" talossa mutta täällä on tavallaan muitten talojen seassa sellasia taloja mitkä maksaa monta miljoonaa, mikä on aika outoa! 

Asun tän vuoden mun hostveljen (Bennettin) huoneessa, Bennett on nyt vajaan viikon kotona (nukkuu kellarissa kun valtasin sen huoneen) ja lähtee sitten takas yliopistoon. Oli ehkä maailman mahtavin tunne saada laukku purettua näitten 11 päivän jälkeen ja laittaa tavarat paikalleen. Juteltiin Julian (hostsisko) kanssa jonkun verran koulujutuista ym., tullaan viettämään periaatteessa tää koko vuosi yhessä koska meijän koulujutut ja kaikki on samoja, eli ei tulla varmaan liikkumaan erikseen periaatteessa ollenkaan. Mutta se on hyvä asia. Annoin näille tuliaiset, nää on kaikki aika innoissaan Suomesta ja musta. Syötiin päivällistä ja käytiin läpi jotain lappuja mitä AFS on käskeny käymään läpi. Tuolla ekassa perheessä oli tavallaan taiteellisempi ilmapiiri, en tiiä miten sen selittäis mutta ne oli tavallaan "hullumpia" ihmisiä, nää vaikuttaa aika rauhallisilta ja järjestelmällisiltä ihmisiltä. On mulla kyllä hauskaa täällä, aika vaikeeta sanoa ekan illan perusteella mutta tuntuu että löydän ehkä paikkani paremmin tässä perheessä. Ja en tuu muuten varmaan lihomaan täällä, näillä on piha täynnä kaikenmaailman vihannespuskia ja nää syö tosi terveellisesti. Ja nää ei kato telkkaria melkeempä ollenkaan (mikä on ok mulle koska en oikeestaan itekkään!)

Tää on ollut aika hämmentävää, just kun oppii yhessä paikassa sen että miten kaikki toimii, muistaa miten suihkusta tulee sopivan lämpöstä vettä ja oppii tunnistamaan perheenjäsenten askeleet portaissa niin viedään uuteen paikkaan asumaan. Koulu alkaa tasan viikon päästä, oon siitä tosi kauhuissani. Enkku sujuu hyvin. Välillä turhaudun jos joku ei ymmärrä mitä sanon. Oon vähän kaikkinytheti-ihminen, mulla ei oikeen riitä kärsivällisyys. Välillä en voi osallistua keskusteluun, eilen dinnerillä puhuttiin jostain presidenttiäänestysjutun ilmottautumisesta eri osavaltoissa, en pystyis keskustelemaan tosta ees suomeks. Enkku alkaa tavallaan automatisoitumaan, pikkuhiljaa jotkut suomalaiset sanat alkaa kuulostamaan oudoilta koska niitä ei vaan kuule tai tarvitse. Tai jos kuulee monta kertaa päivässä jonkun enkunsanan, se on vaikee muistaa suomeks. 

Olikohan tässä kaikki.. Mun fiilikset vaihtelee tosi paljon, esim perjantaina ei vaan ollut oikeen mun päivä ja eilenkään ei ollut niin hyvä päivä, tällä hetkellä oon tosi ilonen. Haha kirjotin taas kamalan romaanin, varmaan puolet asioista jäi kertomattakin. Mutta, kaikki on hyvin. Koitan saada vähän kuvia otettua jossain vaiheessa. Hyvää yötä (tai huomenta)!