Life begins at the end of your comfort zone

Tänään oli eka koulupäivä!! Kirjotan siitä kohta lisää mutta eka kerron vähän näistä kuluneista päivistä. 

Torstaina mentiin koululle tekemään mun lukkari. Tällä hetkellä mun lukkarissa on (niitten taideaineitten lisäks mitkä oli viime postauksessa) enkkua, jotain tietokonejuttua (en mahtunut muihin ryhmiin ja tuolla vaan tehään tyyliin läksyjä ja höntsätään), USAn historiaa, matikkaa (oon Honors Precalculuksessa eli vaikeimmassa matikassa mutta sekin on ilmeisesti suunnilleen yläastetasosta, saa nähä), health education eli terveystietoa (minkä tuun kyllä vaihtamaan) ja fysiikkaa. Kierreltiin myös koulurakennuksessa vähän, koulussa on suunnilleen saman verran oppilaita kun mun lukiossa Suomessa, mutta toi rakennus oli ehkä 5 kertaa isompi.. Mm. oma teatteri, ei paha! Ja joku tyttö tuli sanomaan mulle et joudun esittelee itteni koko koulun eessä nyt joku päivä, sitä ootellessa.... 

Perjantaina käytiin ostamassa koulutarvikkeita, hostveli lähti yliopistoon ja mom lähti ajamaan sitä sinne niin oltiin kotona pienemmällä porukalla, käytiin hakemassa tosi hyvää kiinalaista ruokaa! Lauantai meni aika samalla kaavalla, sain ostettua koululaukun! Ja söin paljon.. Jos ekalla viikolla ruoka ei oikeen maistunu nii voin kertoo että tällä viikolla oon syöny senkin eestä:D Ja oon nähny tosi outoja unia, kaikki ihmiset Suomesta on mun unissa ja heräilen keskellä yötä ihan vaan sen takia että mun unet on niin outoja. Uskon että tää on tän ison elämänmuutoksen syytä kun kaikki ihmiset vaihtuu yhtäkkiä ympärillä.

Mun koululaukku, vissiin jotenkin alitajuntaisesti valitsin tollasen missä on Suomen lipun värit, tajusin sen tänään! Näille on ollu vuosisadan ihmeellisin asia etten käytä koulussa reppua.. 

Sunnuntaina eli eilen oli AFS-picnic mihin mun perhekin tuli, se oli jonkun vapaaehtosen luona ihan hullun hienolla asuinaluella, en oo ikinä missään nähny niin hienoja ja valtavia taloja, kaikki muut oli sillain et "aika surullista et ihmiset käyttää näin paljon rahaa asumiseen" ja mä olin sillain "tää on siisteintä mitä mä oon ikinä nähny!!!!!".. Kuitenkin, siellä talon alakerrassa oli varmaan 60 ihmistä ja paljon ruokaa ym. En oo jotenkin vahvimmillaan tossa ympäristössä, mun suomalaisuus oikeen korostu siellä, ahdisti se ihmismäärä ja kun kaikki joutu olee niin lähellä toisiaan, koska ihmisiä tuli ja meni niin puhuminen oli periaatteessa kokonaan small talkia mitä en oikeen taida vielä, vaihtareitten puheesta on vaikee saada selvää koska harvat puhuu hyvää enkkua ja ne 60 ihmistä huutaa päällekkäin ja tälleen... Kyllä oli ihan kivaa nähä muita vaihtareita ja syödä! Mua vaan ärsyttää kun periaatteessa kaikilla muilla on joku kelle voi puhuu omaa kieltä ja siitä syntyy tosi helposti ryhmiä eli samanmaalaset on keskenään, esim italialaisia ja saksalaisia on paljon. Siellä oli se ruotsalainen tyttö kenet oon jo maininnut ja sitten joku tanskalainen tyttö kenet näin ekaa kertaa ja vaikuttaa oikeen mukavalta, mutta tietenkin niitten kielet on niin samanlaiset että ne pystyy puhuu keskenään! Suomi on liian erilainen ja harvinainen kieli........

Mom kirjottaa joka aamu tohon tauluun siitä päivästä jotain, huomatkaa kuva musta (ja mun uus laukku).

Tänään oli suuri päivä. Eka päivä koulua. Tai oikeestaan ei ollut oikee koulupäivä, maanantaina eli tänään uudet oppilaat (suurimmaks osaks freshmanit) meni kouluun. Eli minä myös. Julialla ei ollu tänään koulua koska se on junior (niinkun mäkin) mutta se tuli varmistamaan että selviän parista ekasta tunnista koululla. 

Joten, 8am lähdettiin kohti koulua autolla (yleensä meen bussilla koulumatkat, dcssä ei oo koulubusseja ainakaan high schooleissa). Mentiin koulun cafeteriaan ja oltiin siinä muitten vaihtareitten ja yhen toisen hostsisaruksen kanssa, odoteltiin siinä jonkun aikaa ja täytettiin jotain lappuja. Sitten mentiin toiseen kerrokseen teatterisaliin, siellä oli kahen tunnin pitunen juttu missä eka rehtori puhu jotain, se alotti puhumaan tosi rauhallisesti ym, olin ihan unessa siinä vaiheessa koska olin nukkunut niin huonosti, ja yhtäkkiä se huutaa täysiä sillain GOOOOOOOD MORNING DUKE ELLINGTON SCHOOL OF THE ARTS, pelästyin pikkasen.. Meille esitettiin opettajat ja kerrottiin vähän koulusta ja säännöistä ja koulun show choir (ne on ihan huikeita!!) esiinty ja tälleen. Ne kaikki opettajat ja muut vaan tanssi siellä ja kaikki oli ihan fiiliksissä, oli pikkasen erilainen koulunalotus kun Lyseon lukiossa... Rakastan mun koulua jo nyt. 

Minä ja Julia, lupasin etten julkase tätä kuvaa mutta julkasinpa kuitenkin. Oon aika lyhyt.... 

Seuraavaks mentiin homeroomeihin, mentiin muitten vaihtareitten kanssa jotenkin poikkeuksellisesti samaan. Siellä puhuttiin jostain metrosta tai jostain, ja kaikkien piti esitellä ittensä. Kun Sara sano että se on Italiasta niin kaikki meni ihan sekasin, kaikki tietää Italiasta pitsan ja pastan ja tälleen. Kun mä sanoin et oon Suomesta niin huomasin heti et varmaan puolet niistä ei ollu ikinä ees kuullu Suomesta, joten en saanu läheskään niin lämpimää vastaanottoa kun muut:D Muut vaihtarit ties joulupukin Suomesta mutta jenkit on sitä mieltä että joulupukki on pohjoisnavalta niin en viitti alkaa väittelemään aiheesta!

Ton jälkeen oli lunch, syötiin nelistään muitten vaihtareitten kanssa cafeteriassa, en osta koulusta ruokaa vaan tuon kotoa leivän ja kaikenmaailman vihanneksia ja hedelmiä ja suklaakeksin! Koulupäivä on vähintään 8 ja puol tuntia joka päivä et pitää olla vettä ja kaikenlaista pientä syötävää mukana. 

Tosi monet tuli juttelemaan meille, noi freshmanit tuppaa olemaan aika tavallaan ylpeitä itestään koska niitä on valittu 1500 hakijan joukosta noin 150 kouluun, eli joka kymmenes hakija pääsee sisään. Eli kaikki kulkee vähän nokka pystyssä, varsinkin ne ketkä on vocal musicissa (laulu), koska ne on sellasia oman elämänsä Beyonceja.. Tuolla koulussa levis oikeen huhu neljästä vaihto-oppilaasta ja kaikki oli ihan innoissaan kun ne tapas meijät. Tullaan olemaan kuulema aika julkkiksia meijän koulussa. Kuulin aika monta versiota mun nimestä, yleisin on varmaan eshii tai esii. En tiiä oonko maininnu mutta meijän koulusta varmaan lähemmäs 95% oppilaista on mustia, mikä tietää sitä että erotun joukosta melko selkeesti! Meille oltiin kokoajan sillain et "you all are so beautiful you should be models" tai jotain vastaavaa, se oli tosi outoa. Kaikki on tosi ulospäinsuuntautuneita, koulun ruokalassa soi musa kokoajan ja kaikki puhuu tosi kovaa. Ja draamaa on tosi paljon! 


Meijän koulun vaihtarit, Lucie on Ranskasta ja se on literary mediassa eli siis kirjotuspuolella, Sara Italiasta, on teatterissa, minä, ja Magdalena Itävallasta, on instrumental musicissa niinkun mäkin ja soittaa saksofonia (mun piti miettiä kauan että mikä toi on suomeks..). Ja toi iso vihree tuoli on meijän koulun pihalla ja se on tavallaan meijän koulun tuntomerkki tai miten sen nyt sanois! 

Lounastauon jälkeen jakaannuttiin meijän taidealojen mukaan, mentiin orkesteriluokkaan kuuntelemaan kun meille kerrottiin instrumental musicista kaikkea, meille puhuttiin tänään yleensäkin aika tiukkaan sävyyn, varmaan sen takia että freshmaneille (ne on siis 98 syntyneitä) tulee selväks se että se että ne on päässy tonne kouluun ei tarkota sitä että ne voi tehä mitä vaan. Sen jälkeen piti olla audition eli koesoitto (?) orkestereihin, mun viulunsoitonopettaja ei ollut paikalla niin mentiin kolmen freshmanviulistitytön ja toisen viuluopettajan kanssa johonkin luokkaan ja puhuttiin jotain. Kaks niistä tytöistä ei kiinnittäny muhun mitään huomiota, yks kyseli jotain että mistä oon ja miten voin puhua niin täydellistä enkkua ja oonko syntyny Suomessa ja onko mun perhe täällä mun kanssa ja puhutaanko Suomessa ranskaa ja miks ihmeessä oon jenkeissä.. Selvensin sille vähän asioita ja sit se sano vielä että se on nähny vaihto-oppilaita vaan telkkarissa ja on niin cool vihdoin nähä yks oikeesti. Musta se oli tosi outoa koska yleensä mä oon hokenu täällä et "oon nähny näitä vaan leffoissa" ja miten usein telkkarissa näkee vaihtareita?? Sovin mun auditionajaks torstain ja sit pääsinkin jo koulusta. Julia tuli vastaan mua koululle ja sit mentiin bussilla kotiin ja kerroin sille tästä mun tähänastisesta koulukokemuksesta. Oli tosi kuuma päivä, vissiin ainakin 32 astetta, lauantaiks on luvattu 36... 

Oli aika mielenkiintonen päivä:D Mutta oli kiva päivä. Oli hyvä kun meillä oli tällanen vähän kevyempi laskeutuminen kouluun. En kyllä tiiä miten oisin pärjänny ilman muita vaihtareita. Huomenna on vanhojen oppilaitten vuoro mennä kouluun, mikä tietää mulle päivää yksin kotona! Kävelen varmaan kauppaan jos pystyn tuolla kuumuudessa ja katon telkkaria ym, en oo kertaakaan ollut yksin kotona koko usassaoloaikana niin tekee ihan hyvää olla yksin välillä ja valmistautua keskiviikkoa eli ekaa varsinaista koulupäivää varten mitä jännitän tosi paljon. Meijän koulu on ihan mahtava. Kyllä mä selviin. Ehkä. Vanhemmat oppilaat kiusaa kuulema fresmaneja meijän koulussa esim. kertomalla että meijän koulussa on neljäs kerros missä on uima-allas (ja viisaat lapset lähtee kattomaan tätä neljättä kerrosta mitä ei siis ole) ja sanomalla "täällä on niin isot lokerot että kokeillaan että mahutko sinne sisään, katotaan mahutko kun laitan tän oven kiinni" ja sitten ne lukitsee sen:D Vaihtareitten pitäis olal turvassa.

Nyt lopetan tän maailman pisimmän blogitekstin, unohin varmaan sanoa jotain niin muokkailen tätä jos tulee jotain mieleen, hyvää yötä!

AINIIIIN meijän String Ensemble pärjäs viime keväänä joissain kisoissa niin hyvin että mennään Chigagoon!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 

En tykkää aivastaa täällä

Vieläkin oon hengissä. Mitään kauheen erikoista ei oo tapahtunu viime postauksen jälkeen. Näinä kolmena päivänä ollaan kävelty tässä lähiseuduilla, eilen käytiin syömässä frozen yogurttia (oli hyvää!!) ja kierreltiin kauppoja. 

En jaksa muokata näitä kuvia niin koittakaa pärjätä. Tänään mentiin eläintarhaan osan meijän string ensemblestä (jousiorkesteri) kanssa. Oli tosi kivaa, näin ekaa kertaa elämässäni norsun ja tutustuin kivoihin ihmisiin, nyt tiiän koulusta taas muutaman ihmisen lisää!! Toi ylläoleva kuva on ainut minkä otin sieltä niin laitoin sen nyt tähän todisteeksi. Oli tosi kuuma päivä, ainakin kolkyt astetta ja meinasin kuolla kuumuuteen. Täällä on ulkona kuuma mutta kaikki sisätilat on niin ilmastoituja (esim. bussit) että sisällä on aina liian kylmä, missään ei oo sopiva. Saan siitä päänsärkyä kun menee vuorotellen tosi kylmään ja kuumaan (liittyy jotenkin verisuonien laajenemiseen........). Jooo takasin asiaan, mentiin vielä syömään meksikolaiseen. 

Eilen mun lukujärjestys tuli postissa!!! Tai itseasiassa mulla ei vielä oo aineita valittuna ja tossa on vaan taideaineet. En tiiä mikä päivä pääsen koululle tekemään ainevalinnat koska toi koulu on tosi epäjärjestelmällinen ja vaikka valitsisin nyt tietyt aineet niin ne kaikki tulee suunnilleen vielä muuttumaan.. Muutenkin meijän koululla ei oo kauheesti rahaa niin esim ruuat pitää pitää lokeroitten ylähyllyllä ettei hiiret syö niitä. Mutta kaikki silti rakastaa meijän koulua. 

Niin tosiaan voisin kertoo jotain tästä koulusta, eli siis meen taidekouluun missä on noin 500 oppilasta, koulussa on kaheksan eri taide"linjaa" mihin voi mennä, ihan kaikkea museolinjasta teatteriin ja tanssia ja soittoa ja piirtämistä ja ilmeisesti vaatesuunnittelupuoli ja joku tekniikkajuttu. En oo ihan perillä näistä, mutta itse oon siis instrumental musicissa, ja pääaineena mulla on viulu. Koulua on joka arkipäivä kaheksasta viiteen, johonkin 12-13 asti on normaaliaineita ja siitä loppupäivä taideaineita. Mulla on Orchestra, mikä on siis orkesteri missä on puhaltimia ja jousia, Applied Violin Technique eli tekniikkatunti, String Ensemble mistä jo mainitsin eli jousiorkesteri ja AP Music Theory. AP on tavallaan high schoolin oppimäärän ulkonen juttu, ja AP-aineet on yliopistoon valmistelevia, minkä takia mun mielestä on aika mielenkiintosta että oon AP teoriassa! Oon kyllä Suomessakin aika pitkällä teoriaopinnoissa ja ilmeisesti täällä teoriaopetuksen taso ei läheskään yltä sinne Suomen tasolle. Silti mulle tulee olemaan vaikeeta toi teoria, koska ne asiat ja sanat on mulle vaikeita suomeks ja mun pitää opetella hullusti musiikkisanastoa enkuksi... Sen perusteella mitä oon nähnyt ja kuullut niin meijän koulussa on tosi lahjakasta porukkaa. Mun pitäis oikeesti nyt soittaa paljon ennen koulunalkua että totun vähän soittamiseen. Mulla on myös koe-esiintyminen ekalla kouluviikolla orkesteria varten ja mulla ei oo vielä mitään käsitystä et mitä soitan... 

Kerron varmasti tosta koulusta enemmän kunhan käyn sitä vähän aikaa, tossa oli jotain tietoo! Kaikilla tuntuu olevan ihan hullut odotukset mun soittotaitojen suhteen, tänäänkin mulle sanottiin että voin olla yks vaihtoehto konserttimestariks (käytännössä orkesterin paras viulisti) ja se kuka sen sano oli just soittamassa Valkosessa Talossa vähän aikaa sitten... Haha nää voi varautua elämänsä pettymykseen tai sitten mun pitää vähän reenaa ennen koulujenalkua.

Siinä minä meikittömänä eläintarhapäivän jälkeen ja näkymä mun ikkunasta! Voin ottaa mun huoneesta kuvia joku päivä tänne, tässä ei oo mitään erikoista että en oo varma että onko kuvaamisen arvonen juttu! Tästä muuten lentää lentokoneita yli aika matalalla koska niitä on turvallisuussyistä käsketty lentämään tosta joen päältä ja tässä on ihan lähellä lentokenttä. Ekana yönä heräsin monta kertaa sillain et luulin että joku lentää meijän taloa päin mut nyt alan jo tottumaan tähän! Olikohan mulla mitään muuta asiaa.. Kaikki on hyvin, perjantaina ehkä nään muita vaihtareita ja sunnuntaina on AFS-picnic, viihdyn tosi hyvin tässä perheessä ja mulla on tosi hauskaa! Tätä ihanaa elämää pitäis kestää vielä 2-3 viikkoa AFS-käyrän mukaan ja sitten alkaa mun suuri kulttuurishokki ja koti-ikävä. Nyt koti-ikävä ja se että vihaisin joka ikistä asiaa Amerikassa tuntuu tosi kaukaiselta, mutta saa nähä! 

Aattelin taas että mitähän kirjotettavaa keksin tänne mutta asiaa näköjään riittää, mua on alkanu ärsyttää suomeks ajatteleminen koska se on niin turhaa kun en tarvii suomen kieleä mihinkään. Ja nää kyselee niin vaikeita sanoja suomeks, eilen en enää muistanu että mikä se paikka on mihin viedään vaatteita pestäväks! Vaatepesula?? Ja sit nää kysy jotain muutakin mitä en muistanu, en tiiä että alkaako tää kieli oikeesti vaan unohtuu vai muistaisinko noita Suomessakaan:D Ja onko leftover Suomessakin leftover vai mikä se on? Jäännökset? 

Joo tää riittää tältä päivältä, kirjotan tänne vielä ennen koulunalkua koska mulla tosiaan menee koulujuttuihin kaikki aika sitten kun koulut alkaa niin en tiiä että paljonko mulla on aikaa sitten kirjotella tänne! Ehkä viikonloppusin mutta katellaan! 

@ my new home

Kuten kielitaitoisimmat osaa otsikosta päätellä niin oon nyt mun hostperheessä! Viimesinä neljänä päivänä welcomeperheessä olin siellä AFS-jutun toisessa päivässä, suunnilleen samalla porukalla käveltiin Georgetowniin ja käytiin syömässä ja shoppailemassa ja jätskillä. Torstaina olin shoppailemassa Virginiassa (edellinen postaus), perjantaina mentiin Marylandiin kaupoille ja illalla mentiin kuuntelemaan Jazz in the Garden -konserttia missä soitti jazzviulisti. Ja sitten mentiin vielä syömään ravintolaan. Ja eilen (lauantaina) sain mun jenkkipuhelinliittymän!!! Oltiin siellä liikkeessä varmaan tunti kun haettiin joku toinen puhelin ja liittymä sieltä samalla, se myyjä oli tosi cool, ja se ties Suomesta Nokian ja Kimi Räikkösen ja Angry Birdsin. Sit mentiin vielä ostamaan kaloja, mutta loppujenlopuks ei sitten ostettukkaan yhtään! Ja illemmalla minä ja welcomehostmom (joka on myös mun aluevalvoja, sain sen vihdoin selville) soitettiin yhessä, se soitti selloa ja nokkahuilua ja meillä oli hauskaa:) 

Tänään aamulla mun perhe tuli hakemaan mut! Olin tosi hermona, en meinannu saada yölläkään nukuttua (jännitän aina kaikkea ihan hullusti). Olin syömässä aamupalaa kun joku sano et "I can see your family". He tuli sisään ja istuttiin jonkun aikaa siinä pyödän ääressä ja sit lähettiin. Olin kokoajan ollut tosi innoissani siitä et pääsen mun oikeen perheen luokse, mutta siinä vaiheessa kun olin lähössä niin tuli sellanen olo että oisin voinut jäädä sinnekkin. Jotenkin kerkesin sopeutumaan tohon perheeseen, en ois voinut saada kivempaa welcomefamilyä. Onneks tuun varmaan näkemään ainakin tota hostmomia jonkun verran tän aluevalvojajutun ansiosta ja Tonyn kanssa ollaan samassa koulussa. Muutenkin musta oli kyllä hyvä että olin ekan reilun viikon toisessa perheessä, sain totuttua aikaeroon ja enkun puhumiseen ja tavallaan vähän vaikutelmaa siitä että mitä voin tehdä nyt erilailla kun saan tavallaan alottaa alusta. Mutta siis, lähettiin suunnistamaan toiselle puolelle kaupunkia (nyt nään mun ikkunasta Virginian, cool). Tää asuinalue on tosi rauhallinen, täällä menee ehkä yks auto kymmenessä minuutissa, mun perhe asuu "normaalissa" talossa mutta täällä on tavallaan muitten talojen seassa sellasia taloja mitkä maksaa monta miljoonaa, mikä on aika outoa! 

Asun tän vuoden mun hostveljen (Bennettin) huoneessa, Bennett on nyt vajaan viikon kotona (nukkuu kellarissa kun valtasin sen huoneen) ja lähtee sitten takas yliopistoon. Oli ehkä maailman mahtavin tunne saada laukku purettua näitten 11 päivän jälkeen ja laittaa tavarat paikalleen. Juteltiin Julian (hostsisko) kanssa jonkun verran koulujutuista ym., tullaan viettämään periaatteessa tää koko vuosi yhessä koska meijän koulujutut ja kaikki on samoja, eli ei tulla varmaan liikkumaan erikseen periaatteessa ollenkaan. Mutta se on hyvä asia. Annoin näille tuliaiset, nää on kaikki aika innoissaan Suomesta ja musta. Syötiin päivällistä ja käytiin läpi jotain lappuja mitä AFS on käskeny käymään läpi. Tuolla ekassa perheessä oli tavallaan taiteellisempi ilmapiiri, en tiiä miten sen selittäis mutta ne oli tavallaan "hullumpia" ihmisiä, nää vaikuttaa aika rauhallisilta ja järjestelmällisiltä ihmisiltä. On mulla kyllä hauskaa täällä, aika vaikeeta sanoa ekan illan perusteella mutta tuntuu että löydän ehkä paikkani paremmin tässä perheessä. Ja en tuu muuten varmaan lihomaan täällä, näillä on piha täynnä kaikenmaailman vihannespuskia ja nää syö tosi terveellisesti. Ja nää ei kato telkkaria melkeempä ollenkaan (mikä on ok mulle koska en oikeestaan itekkään!)

Tää on ollut aika hämmentävää, just kun oppii yhessä paikassa sen että miten kaikki toimii, muistaa miten suihkusta tulee sopivan lämpöstä vettä ja oppii tunnistamaan perheenjäsenten askeleet portaissa niin viedään uuteen paikkaan asumaan. Koulu alkaa tasan viikon päästä, oon siitä tosi kauhuissani. Enkku sujuu hyvin. Välillä turhaudun jos joku ei ymmärrä mitä sanon. Oon vähän kaikkinytheti-ihminen, mulla ei oikeen riitä kärsivällisyys. Välillä en voi osallistua keskusteluun, eilen dinnerillä puhuttiin jostain presidenttiäänestysjutun ilmottautumisesta eri osavaltoissa, en pystyis keskustelemaan tosta ees suomeks. Enkku alkaa tavallaan automatisoitumaan, pikkuhiljaa jotkut suomalaiset sanat alkaa kuulostamaan oudoilta koska niitä ei vaan kuule tai tarvitse. Tai jos kuulee monta kertaa päivässä jonkun enkunsanan, se on vaikee muistaa suomeks. 

Olikohan tässä kaikki.. Mun fiilikset vaihtelee tosi paljon, esim perjantaina ei vaan ollut oikeen mun päivä ja eilenkään ei ollut niin hyvä päivä, tällä hetkellä oon tosi ilonen. Haha kirjotin taas kamalan romaanin, varmaan puolet asioista jäi kertomattakin. Mutta, kaikki on hyvin. Koitan saada vähän kuvia otettua jossain vaiheessa. Hyvää yötä (tai huomenta)!

Miksi juuri usa?

ps. näin tänään Justin Bieber -hammasharjan

life's good

Pientä päivitystä tähän väliin! Mulla menee ihan hyvin täällä, uskallan puhuu enemmän päivä päivältä ja mun enkunosaaminen kehittyy aika nopeesti. Ekoina päivinä kierreltiin vähän kaupunkia ja kateltiin vähän nähtävyyksiä (mitä täällä on paljon), täällä on tosi paljon museoita, ihan mistä aiheesta vaan. Museo on oikeestaan vähän väärä sana koska ainakin mulle tulee mieleen sellasia maalauksia mitä ihmiset käy kattomassa. Käytiin toissapäivänä hostmomin kanssa Newseumissa, mikä on siis televisioon ja radioon ja uutisiin ym. erikoistunut museo. Siellä oli kaikkea historiajuttuja liittyen noihin, presidenteistä (ja esim niitten koirista) juttua, WTC-iskuista ja kaikesta. 

Pakolliset nähtävyydet, Martin Luther King Memorial ja the Capitol Building 

Newseumissa oli jotain juttua siitä miten vapaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa lehdistö ja yleisesti media on, oon ihan innoissani aina kun nään jotain Suomeen liittyvää ja sitä oikeestaan näkyy aika paljonkin! 

Toissapäivänä ajettiin myös mun koulun kautta ja kävin siinä pihassa kattelemassa. Kaikki näytti tosi siistiltä, ja mun koulussa on metallinpaljastin mistä kuljetaan joka aamu! Ajeltiin myös ympäri Georgetownia mikä on kaupunginosa missä mun koulu sijaitsee. Georgetown on tosi kaunis paikka, siellä on kalliita taloja ja rikkaita ihmisiä ja paljon kauppoja! 

Eilen mentiin taas Georgetowniin, mentiin Tonyn kanssa tapaamaan sen kaveria Sarahia ja Sarahin luona asuvaa italialaista vaihtaria Saraa, ja kaikki ollaan siis samassa koulussa. Oli tosi kiva nähä niitä, kuulin tosta koulusta aika paljon kaikkea ja kaikista ihmisistä yleensä:D Kierreltiin ympäriinsä siinä kaupoissa ja kahviloissa ja tälleen. Tykkään DCstä tosi paljon, osaan käyttää jo tota metroa ja musta on kiva asua kaupungissa missä on paljon ihmisiä ja kauppoja, täällä on tosi kansainvälinen ilmapiiri ja täällä tapahtuu kaikkia tärkeitä juttuja! 

Brasilia, Italia, Italia, Suomi, Italia

Tänään oli sen AFS-"kierroksen" eka päivä, mistä taisin mainita viime postauksessa. Kokoonnuttiin jossain paikassa, siellä oli ehkä 20 vaihtaria ja muutama hostsisarus ja näitä paikallisia AFS-ihmisiä tietty. Sit 'opeteltiin' käyttämään metroa (itsehän oon jo kokenut metronkäyttäjä...) ja China Townissa hajaannuttiin. Meijän porukkaan jäi noi kuvassa olevat ihmiset ja Tony, ja myöhemmin joku unkarilainen (?) poika joka otti ton kuvan liitty meijän seuraan. Hengailtiin vähän aikaa Starbucksissa ja Five Guysissa, sitten lähettiin kävelemään museoon. En oo ihan varma että mikä museo se oli, luulen että National History. Näytän tossa kuvassa muuten ihan kamalalta, en tiiä miks! Meillä oli hauskaa, tottakai se on vähän outoa kun ollaan kaikki ihan erilaisista kulttuureista, nää ihmiset on tosi avoimia ihan kaikesta vieraillekkin ihmisille niin suomalaisella on siinä vaiheessa ongelmia sulautua joukkoon! Eivaan, oli tosi kiva päivä!! Huomenna on toinen kierrospäivä joten kierrellään näitten samojen ihmisten kanssa, en tiiä missä mutta jossain. Tajusin myös tänään että ehkä mun aksentti ei oo niiin paha, kun kuuntelin joittenkin puhetta. 

Kävin iltakävelyllä Marylandissa (haha), tai siis kiertelin tässä lähiseutua. Täällä oli tosi kuuma päivä tänään ja huomiseks vissiin luvattu 35 astetta.. Vaikka kävin kaheksan jälkeen kävelemässä niin oli tosi kuuma, seisoin tuulettimen eessä varmaan 10 minsaa kun tulin takasin sisään. Jos multa kysytään niin vois olla 10 astetta kylmempi.. Mut oon kyllä ruskettunu ihan mukavasti. 

Mulla ei oo koti-ikävä ollenkaan, oon jo ihan sopeutunut tähän maahan ja tähän kieleen ja täällä elämiseen. Eniten mulla on ikävä suomen puhumista, musta on tosi epäreilua kun oon ainut suomalainen tällä alueella AFSltä ja melkeen kaikilla muilla on joku kenen kanssa puhuu omaa kieltään. Haha ei voi mitään, koitan lakata valittamasta tästä asiasta.. Oon välillä vähän tylsistyny, koska tässä perheessä kaikki on aika paljon omissa oloissaan iltasin ja mulla ei oo täällä vielä kavereita kenen kanssa vois esim. jutella iltasin. Mutta mulla on kyllä ollut kivaa tän perheen kanssa, sunnuntaina aamulla meen siis mun 'oikeeseen' hostperheeseen!

Toivottavasti teillä kaikilla on kivaa koulussa Suomessa, mä koitan selvitä tästä kahdesta lomaviikosta mitä mulla on jäljellä....;) Palaillaan!

Alive

Varautukaa pitkään ja kuvattomaan selitykseen! Aattelin että voisin tulla tänne päivittämään että on hengissä ja kirjottamaan tästä matkasta mikä nyt on takana. 

Tosiaan torstaina hylkäsin Suomen, keskiviikkopäivän olin ihan hysteerinen, illalla ei enää itkettäny ja aamunkin olin tosi rento. Matkalla lentokentälle oli vähän sellanen olo että mitähän nyt tapahtuu, lentokentällä itkin aika paljon mutta sen jälkeen kun menin turvatarkastukseen niin en oo itkeny kertaakaan!! Meitä oli 16 vaihtaria, kuljettiin lentokentällä lähinnä Juulin ja Katjan kanssa koska ne tunsin entuudestaan, ja istuttiin koneessa Juulin kanssa vierekkäin. Lento meni nopeesti, ja sitten jonoteltiin viisumitarkastukseen ym. Lentokentällä meitä oli vastassa AFSn vapaaehtosia, muutama suomalainen lähti siitä jatkolennolleen, ja me loput n. 10 lähettiin bussilla hotelliin. Kun päästiin perille sinne, alko kauhee kaaos, siellä oli paljon vaihtareita ja koitin syödä siinä vähän aikaa, mutta ei ollut oikeen nälkä ja bussi lähti aika pian. Menin siihen mun ryhmän luokse (DC Area), olin ainut suomalainen ja siinä vaiheessa aloin vähän panikoimaan. Huomasin myös miten eksoottista on olla Suomesta, piti nostaa käsi ylös kun sanotaan oma maa, niin kun sanottiin "Finland" ja nostin käteni nii koko ryhmä kattoo mua sillain tyyliin suu auki ja joku saksalainen tyttö on vaan sillain "wow so cool". 

Mentiin bussiin ja saatiin kuulla että bussimatka kestää 6 tuntia, on varautunu ehkä 2-3 tunnin matkaan ja kello oli suomessa puol kaks yöllä tossa vaiheessa eli olin jo väsynyt. Bussissa mun takana istu suomalainen poika, oli ihana tunne kun sai puhua vielä suomea vaikka ei paria lausetta enempää puhutukaan. Tutustuin heti ruotsalaisen tytön kanssa joka on tosi sosiaalinen ja puhuu niin hyvää enkkua että kaikki luulee sitä jenkiks.. Tultiin hänen kanssa hyvin juttuun vaikka nukuttiinkin melkeen koko bussimatka. Tai koko muu bussi nukku koska itse olin valveilla pitkään. Ja näin Manhattanin!! Ensin lentokoneen ikkunasta ja  bussista vielä monta kertaa, tuli ihanan turvallinen olo! Jätettiin toinen ryhmä johonkin muualle (olin niin väsynyt ettei mitään käsitystä mihin), mukaanlukien toinen suomalainen ja sitten jatkettiin vielä joku puol tuntia meijän majapaikkaan. En kauheesti muista mitään siitä kun saavuttiin perille, kello oli kaheksan aamulla Suomessa ja pääsin nukkumaan yheksältä.. Nukuttiin sellasissa huoneissa missä oli monta kerrossänkyä. Meijän leirillä oli yks suomalainen (minä!!!), yks ruotsalainen, 6 saksalaista ja 4 thaimaalaista, juttelin aika paljon myös saksalaisille, ymmärsin mitä ne puhuu suurimmaksosaks koska osaan saksaa. Puhuin ruotsia kaks lausetta ja saksaa jonkun verran, mutta enimmäkseen puhuin enkkua niillekkin. Seuraavana päivänä (eilen) sinne tuli vielä bangladeshilainen, turkkilainen, egyptiläinen, uus-seelantilainen ja intialainen. Eilen meille puhuttiin säännöistä ja kulttuurishokista ym. Päivä meni nopeesti ja puol viideltä hostperheet tuli hakemaan meitä.

Mun welcome-family tuli siis hakemaan mua ja asun näillä viikon. Host-äiti ja -veli tulivat heti halaamaan mua, ja he on vissiin jonkun verran mukana tässä toiminnassa niin juttelivat vähän aikaa siinä muitten kanssa. Ajettiin tänne talolle, nää oli laittanu suomenlipun tohon talon ulkopuolelle roikkumaan ikkunasta, näitten naapuri keräilee lippuja niin nää oli saanut siltä suomenlipun. Juteltiin vähän aikaa  ja lähettin kävelemään tähän lähelle. Oon käynyt nyt 5 kertaa Marylandissa, autotiet menee sillain että toisella puolella tietä saattaa olla Maryland ja toisella DC ja tällä hetkellä oon 100m Marylandista! Host-isä liitty meijän seuraan ja mentiin syömään, olin niiiin väsynyt koska nukuin kunnolla viimeks varmaan tiistaina, että mulla ei ollut kauheesti voimia syömiseen tai puhumiseen, kun tultiin takasin tänne niin kävin vaan suihkussa ja menin nukkumaan (kaheksalta illalla). Heräsin tossa 5am, nyt kello on puol seittemän. Tulin käymään Facebookissa ja kirjottamaan tänne, kohta koitan vähän vielä nukkua. Eli aikaero painaa vielä, meijän leirin suosituin sana oli varmaan jetlag:D Ja mitäs vielä. Tän perheen poika, Tony, oli Suomessa vaihdossa kaks vuotta sitten, näillä on paljon kaikkea suomikamaa täällä talossa ja nyt nukun Tonyn huoneessa niin tää koko huone on täynnä sen kaikkia suomijuttuja! Ei oikeen puhu suomea, välillä saattaa heittää puheen sekaan jotai suomeks. Haha tää on niin outoa, olkkarissakin luin jotain kirjan kantta ja yhtäkkiä tajusin että se on suomenkielinen. Tänään muuten skypetetään sen suomalaisen vaihtarin kanssa kuka oli täällä viime vuoden. Pääsen varmaan puhumaan suomea ekaan kertaan kahteen päivään wuhuu. 

Oon pikkasen hämmentynyt tällä hetkellä, mulla ei varsinaisesti oo koti-ikävä mutta pientä kulttuurishokkia kieltämättä. Kaikkea on tapahtunut niin paljon tässä viime päivinä, että nyt ekan kerran mulla on aikaa kelaa että missä ihmeessä oon. Menee ehkä pari viikkoa tottua tähän maahan ja siihen että kukaan ei puhu suomea, ymmärrän kaiken mitä mulle puhutaan mutta mulla on vähän ongelmia ton puhumisen kanssa, puhun paljon ja en pelkää puhua mutta silti häpeen kauheesti mun aksenttia. Mulle kyllä sanottiin tuolla leirillä että puhun hyvää englantia ja mun puheesta saa kyllä kaiken selvää, mutta en usko:D Oon jo tottunut siihen että kaikille puhutaan englantia, en enää mieti että mitä kieltä pitää alkaa puhumaan mutta silti käännän kaiken suomesta enkuks. Ja kun oon väsynyt niin englannin sekaan tulee tosi helposti suomenkielisiä täytesanoja, esim. niinku ja siis. En voi sille mitään mutta se kuulostaa ihan äärimmäisen idiootilta! Oon sen verran stressaantunut että en pysty syömään oikeen mitään ja multa lähtee tosi paljon hiuksia, oon varmaan laihtunut jo mutta toivottavasti pystyn syömään paremmin tulevina päivinä. En haluis Suomeen takasin, en oo katunut tänne lähtemistä sekuntiakaan. En vaan ikinä tiiä et mitä seuraavaks tapahtuu ja miten pitäis toimia niin se stressaa. Jenkit on ihania ihmisiä, kaikki puhuu paljon ja on ilosia.

Tänään mennään kai tonne downtowniin päin, missä on kaikki nähtävyydet. Paikalliset ei käy siellä kuulema ollenkaan koska se on turistialuetta. Joku mies järjestää täällä joka vuosi sellasen kakspäiväsen jutun että kierrellään kaupunkia läpi, siellä on kuulema vaihtareita jonkun verran. En oo ihan varma että millon se eka päivä on, kai tänään. Täällä on tosi hiostava ilma, toi meijän leiripaikka oli ihankun joku sademetsä. Ja New Jersey (siis se osavaltio) on täällä joku isokin vitsi, kaikki pilkkaa niitä ketkä asuu siellä. 

En varmaan päivitä blogia ainakaan muutamaan päivään, koitan muutenkin pysyä Facebookista pois ja olla pitämättä yhteyttä Suomeen. Parhaiten vältän koti-ikävän jos en vaan ajattele Suomea ja ihmisiä siellä, koitan ainakin tän ekan viikon elää mahdollisimman paljon ajatukset täällä. Joten vaikka musta ei kauheesti kuuluiskaan, oon ihan kunnossa. Puhelimella saa tietysti kiinni jos on ihan ekstratärkeetä asiaa. 

Nyt koitan nukkua vielä ees tunnin, heippa kaikki!

Huomenna

Muistan kun laitoin puhelimeen ton mittarin, sillon oli kevät. Istuttiin kavereitten kanssa koulussa käytävällä, mittarissa luki 132 days ja se tuntu ihan ikuisuudelta. Oon tottunut odottamiseen, viimeset puoltoista vuotta oon odottanut sitä päivää kun pääsen lähtemään vaihtoon. Nyt mittari näyttää 15 tuntia. On niin outoa että kaikki odotus loppuu kohta. Huomenna tähän aikaan oon jossain ihan muualla. 

Lennän suoralla lennolla New Yorkiin, siitä eteenpäin kuljen DCn alueelle joko bussilla tai jatkolennolla, oon vuorokauden orientaatioleirillä ja sitten meen welcome-perheeseen. Sieltä varmaan sitten päivitän seuraavan kerran. 

En jaksa nyt kirjotella enempää, varmaan ens kerralla sitten. DCssä on muuten huomenna 35 astetta lämmintä, 20 astetta lämpimämpää kun täällä oli tänään. Koittakaa tareta:)

Goodbyes

Käytiin eilen näkötornilla kuvailemassa päivällä, illalla näin vikaa kertaa vuoteen montaa kaveria! On niin outoa kun kaikki sanoo että nähään vuoden päästä, en oo vielä ees tajunnu että oon vuoden pois, ihankun oisin menossa parin viikon lomalle ja sitten tulisin takasin. Sain myös sellasen ison kortin kaikilta, missä oli kaikkea kivaa, siinä oli vaan niin noloja kuvia etten lataa sitä tänne! Tulee ikävä kaikkia<3 Menin vielä Tiialle yöks kun en uskaltanu nukkua yksin.. 

Tänään mun ja mun rakkaan viuluni nelivuotinen yhteinen taival päättyi, kun kävin opistolla palauttamassa sen:( 

Ylihuomenna tähän aikaan oon tosiaan lentokoneessa menossa kohti New Yorkia. Äsken kävin vielä ostelemassa loppuja tuliaisia ym, kaikki alkaa olla pakkaamista vailla valmista. Pakkaaminen tuntuu jotenkin kauheen vastenmieliseltä just nyt, ehkä siks että en tiiä miten mun pitäis pakata ja että miten saan kaiken mahtumaan mukaan. Mulla on myös vähän ongelmia ton viulun kuljettamisen suhteen, se saa olla mun ainut käsimatkatavara niin siitä tulee vielä vähän ylimäärästä stressiä. Oon muutenkin tosi stressaantunut ja jännittynyt ton lähdön takia, jännitän kaikkea aina ihan hullusti. Oon syöny nyt viimesten päivien aikana tosi huonosti ja iho on mennyt huonoon kuntoon. Mutta samalla oon tosi innoissani että tää on positiivista jännitystä ja se kuuluu ihan asiaan! Tuun tänne vielä päivittämään ennen lähtöä, varmaan joko huomenna illalla tai torstaina aamulla.

Viikonloppua

Tässä muutama kuva eiliseltä, vietettiin sukulaisläksiäisiä, ja jouduin sanomaan serkuille heipat:( Illemmalla menin kaverin mökille chillailemaan! Ja eilen söin kesän ensimmäisen kioskijätskin ja heitin talviturkin ...elokuussa. Sain muutaman suklaalevyn (kuva), kattoo nyt montako noista vien Jenkkeihin asti kun ne painaa kuitenkin matkalaukussa jonkun verran.. 

Tänään käytiin vähän pienimuotosemmilla sukulaiskahveilla ja tossa äsken soittelin hostperheelle Facebookin välityksellä! Olin ihan hullun paniikissa, melkeen 20 minuuttia sain lopulta sössötettyä niille. Mutta tuli rennompi olo tosta koko lähdöstä kun sain puhuttuu heidän kanssa, vaikuttivat oikein mukavilta ja rennoilta ihmisiltä! Toivottavasti oon vähän rentoutuneempi kun seuraavan kerran nähään:D 

Nyt mua on alkanu jännittää tää lähtö, oon tähän mennessä ottanu ihan rennosti mut nyt oon ihan paniikissa kokoajan. Kaikki päivät vaan tulee ja menee, tän päivän jälkeen enää 3 kokonaista päivää Suomessa. Tuntuu että jokainen päivä kestää jonkun tunnin ja sitten pitää taas mennä nukkumaan. Oon vähän sairastellukkin tässä viime päivinä, tääkin ilta menee varmaan ihan vaan voimia kerätessä. Huomenna nään montaa kaveria, ei pidetä mitään virallisia läksiäisiä mutta vähän sen tapaset! Kätevää nähdä montaa kaveria samalla niin ei tarvii stressaa niin paljon että millon kerkee nähä ketäkin. 

Hakuprosessi ja sijoitus

Nyt kerron vähän tästä koko vaihtojutusta, että miten tähän asti ollaan päästy. Ja vähän siitä että mihin oon menossa, tää mun sijoitus ei mennyt ehkä ihan sen tavallisimman kaavan mukaan. Tästä tulee varmaan tosi pitkä teksti, koittakaa jaksaa!

Eli, ysiluokan talvella, tammikuussa 2011 eli puoltoista vuotta sitten oltiin lähössä Nyciin lomalle ja etin netistä muistaakseni hyviä hotelleja tai kauppoja tai jotain vastaavaa. Ja eksyin vaihtariblogiin. Luin sen varmaan yhdeltä istumalta ja päätin että lähen vaihtoon. Kaikki kuulosti niin hienolta että aattelin että tää on jotain sellasta mikä on pakko kokea. En ollut ees miettinyt ennen että voisin lähteä vaihtoon, en tuntenut ketään kuka olisi ollut vaihdossa tai muuta, se oli vaan yhtäkkinen päähänpistos. Siinä sitten otin selvää enemmän siitä että mitä vaihtoon lähteminen käytännössä tarkottaa, luin paljon vaihtariblogeja, lähettelin sähköposteja vaihtareitten kanssa ja tutustuin järjestöihin. Joskus huhti-toukokuussa päätin että lähen AFSn kautta, siihen päätökseen oon ollut tosi tyytyväinen.

Kesäkuun eka päivä, peruskoulun ihan vikoina päivinä hain vaihtoon. Kesän kuluessa mun paikka varmistui ja täyttelin siinä papereita ja kävin lääkärissä ja sain jo vähän ensituntumaa tähän kaikkeen säätämiseen. 

Loppusyksyn oli tosi hiljasta vaihtaririntamalla, otin lähinnä vaan rokotuksia. Maaliskuussa alko tapahtumaan, kun sain järjestöltä viestin että he haluaa mun rokotustietoja ja että mun pitää käydä keuhkoröntgenissä, eli toisinsanoen mulla on koulu Jenkeissä. Yhden rankan koulupäivän jälkeen menin sitten mäkkiin kaverin kanssa, kun AFSltä soitettiin että Washington D.Cssä olis sellanen taidekoulu mihin voisin hakea. Soitan siis viulua, ja tottakai päätin hakea tuohon kouluun. Jouduin näkemään vaivaa myös ton kouluunhakemisen suhteen jonkun verran, mutta ilmeisesti mun soittotaidot oli riittävät tai mun tunteellinen kirje tehosi, sillä mut hyväksyttiin sinne kouluun sisään! Mulle ilmotettiin että he alkaa etsimään mulle perhettä.


Siinä sitten aika kulu, kesäloma alko ja viisuminhakua ja muuta oli siinä ohjelmassa! Noin 2-3 viikkoa sitten olin Saksassa riparilla, kun sain alustavan tiedon perheestä. Olin jo varautunut siihen että mun lähtö siirtyy, koska tilanne oli ollu jo 3 kuukautta se että koulu on mutta perhettä ei, ja olo oli ehkä maailman helpottunein kun sain kuulla että mulla on perhe! Kaikkialla aina sanotaan että perhetiedot tulee sillon kun niitä vähiten odottaa, mun kohalla tää ei tosiaan pitänyt paikkaansa, siitä asti kun koulu varmistui niin päivitin vähintään 5 min välein sähköpostia (puhelimella) ja sain aina hullun sydänkohtauksen kun puhelin tärähti vähänkin. 

Viralliset perhetiedot tuli reilu 2 viikkoa sitten, ja nyt kerron vähän tästä perheestä (voin kertoa koulusta lisää jos jollain on jotain kysymyksiä, teen varmaan siitä oman postauksen kunhan oon käyny sitä koulua jonkun aikaa). Eli, perhe asuu Washington D.Cssä, mikä ei ollut mikään yllätys koska koulukin on siellä. Washington D.C on aika pieni alue, ja se ei kuulu mihinkään osavaltioon, vaan on Marylandin ja Virginian "välissä". Itse tulen asumaan ihan Virginian rajalla. Ja oon erityisen iloinen että pääsen just tohon kaupunkiin, koska se on pääkaupunki ja esim. marraskuussa on presidentinvaalit jolloin toi paikka on suunnilleen maailman keskipiste! Ja muutenkin ihan kivaa vaihtelua Hämeenlinnalle päästä asumaan tollaselle alueelle missä asuu miljoonia ihmisiä. 

Perheseen kuuluu hostisä, -äiti, -sisko ja -veli ja 10-vuotias labradorinnoutaja! Hostsisko on mua vuoden nuorempi, ja soittaa samassa koulussa viulua kun mä, mikä on mun mielestä ihan mahtavaa! Hostveli on muualla opiskelemassa eikä siis tavallaan asu kotona, mutta ilmeisesti tulee välillä käymään. Perhe vaikuttaa tosi mukavalta, he on musikaalisia (hostisä soittaa kontrabassoa ja hostveli pianoa) kuten itsekin olen ja just täydellinen perhe mulle! Hostäidin kanssa oon lähetellyt pari sähköpostia ja hostsiskon kanssa oon jutellut Facebookissa jonkun verran. Kiinnostuksenkohteiksi olivat listanneet musiikin lisäksi ainakin kokkaamisen ja lenkkeilyn. Ja mitäs muuta. Tuun saamaan oman huoneen mikä on hostveljen 'entinen' huone. Ja koulu on kuulema tosi helppoa, mulla on joka päivä koulua puoli yheksästä viiteen, puol yhteen asti normaaleja kouluaineita ja sitten taideaineita loppupäivän. Noista normaaliaineista ei tule kuulemma suunnilleen ikinä läksyä, mikä kyllä kelpaa mulle, ehkä jaksan sitten taas lukiossa paremmin kun tuun takasin!

Ja nyt mennään siinä vaiheessa että ensi torstaina lähtee lento New Yorkkiin, mulla on viulun kuljettamisen suhteen vähän ongelmia kun se saa olla mun ainut käsimatkatavara, mutta kunhan selviän perille asti! Oon vieläkin ihan yhtä innoissani kun sillon kun sain idean lähteä vaihtoon, en kadu mitään päätöstä ollenkaan ja kaikki vaikuttaa niin täydelliseltä että mua ei pelota tai jännitä yhtään.


//edit: Tän tekstin kirjotin eilen, sain just tietää että ensimmäisen viikon asun welcome-perheessä, koska mun omalla hostperheellä on jotain muuta sillon. Ekan viikon asun siis perheessä, jossa on äiti, isä, kaks poikaa (95 ja 89 syntyneet), kissa ja koira. Facebookista päättelin että tää vanhempi poika on ihan oletettavastikin jossain muualla opiskelemassa, ja nuorempi on ilmeisesti nyt Suomessa Tampereella vaihdossa, saman järjestön kautta kun mäkin ja se käy Jenkeissä sitä koulua mihin mä meen. Haha oon aika sekasin tästä jutusta tällä hetkellä kun en oikeen tiedä että mitä täällä tapahtuu ja toi tieto tuli niin yhtäkkiä! Mutta näillä mennään, lisää juttua tästä vielä myöhemmin:)

Tässä oli nyt vähän selitystä tähänasti tapahtuneesta, jos joku haluaa tietää enemmän jostain niin vastaan mielelläni kysymyksiin! Ja lisätietoa toki tulee seuraavissakin postauksissa. Koitan tehä vähän kivempia postauksia tästä lähtien, eli kuvia ja muuta on luvassa, tässä oli vaan tällasta informaatiota!

1

Nonniin. Oon Essi, 17-vuotias lukiolainen Hämeenlinnasta. Ens viikon torstaina tähän tulee muutos, kun lähen vaihto-oppilaaksi USA:an, Washington D.Chen. 
 
Tää blogi kertoo siis mun vaihtovuodesta, koitan kirjotella tänne mahdollisimman paljon nyt näinä muutamana päivänä tässä ennen lähtöä, itse vaihdon aikana tietysti ja sen jälkeenkin mahdollisesti. Mulla oli lähtökohtana se että sukulaiset ja kaverit voi täältä lueskella mun kuulumisia, ettei kaikille tarvii selittää samoja asioita. Samalla tästä jää mulle itelleni kiva muisto, ja kokemuksesta voin sanoa että tuleviakin vaihtareita varmasti kiinnostaa lukea kaikkia mahollisia vaihtarijuttuja mitä tulee vastaan! 
 
Seuraavassa postauksessa kerron mun sijoituksesta enemmän ja ehkä tosta hakuprosessistakin jotain.  Jos on nyt ihan alusta alkaen jotain mistä haluaisitte että teen postauksen/kerron enemmän niin otan enemmän kun mielelläni niitä ehdotuksia vastaan, tähän vaihtojuttuun liittyy niin paljon kaikkea että mun voi olla aika vaikea hahmottaa että mistä tänne kirjottaisin, ainakin nyt tällain ennen lähtöä. 
 
Tällä hetkellä oon tosi stressaantunu, koska on niin paljon tekemistä ennen lähtöä. Kaikenmaailman papereita pitää vielä täyttää ja asioita hoitaa, oon varmaan tosi helpottunu siinä vaiheessa kun oon USAssa asti ja ei tarvii enää tehdä sen eteen mitään että ylipäätänsä pääsen sinne!
 
Tätä blogiakin tässä vielä muokkailen kunhan kerkeen ja jos osaan:D Mutta, eiköhän tää eka postaus ollut tässä, palaillaan asiaan pian!