Puhelinpostaus

Kirjottelen nyt puhelimella tän postauksen koska mulla tulee pitää aika kiirettä tänään niin ei oo aikaa postailla koneelta. Laitan tähän puhelimesta kuvia tältä viikolta ja jotain muitakin mitä en oo vielä julkassu.

Mulla on ollu tällä viikolla tosi hyvä viikko. Viime viikko oli ehkä huonoin täällä mut tää viikko on ollu parhaitten joukossa. Musta on nykyään jopa ihan kiva mennä kouluun. Taisiis en oo vieläkään innoissaan oikeen kouluaineista, koulu tuntuu ihan samanlailla koululta kun Suomessakin mutta viihdyn koulussa hyvin. Tällä viikolla sain paljon lisää kavereita ja puhuin tosi monille. Perjantaina meillä kuulutettiin ennen lounasta että meijän koululle tulee iltapäivällä koreografi kuka on tehny This Is It:in (Michael Jackson elokuva) ja High School Musicalien koreografiat. Kaikki meni ihan sekasin, mut tää kyseinen ihminen päättikin sitten et se ei haluukkaan tulla? Mutta anyways meijän koululla käy aina välillä kaikkia kuulusia ihmisiä! Perjantaina meijän orkesterinjohtaja ei ollu koulussa niin mentiin puolet meijän jousiorkesterista kanssa harjottelee meijän ohjelmistoo keskenämme, meitä oli ehkä joku 8 ja meillä oli tosi hauskaa!!

Eilen menin eka mun ranskalaisen vaihtarikaverin luokse tekemään meijän hissanprojektia, tehtiin sitä neljä tuntia ja oon vieläkin ihan epätoivonen. Sieltä menin Suomen Suurlähetystöön! Se on meijän kotoa ehkä 6-7 kilsan päässä (mikä on siis tosi lähellä tässä mittakaavassa). Se rakennus on ulkoo vähän oudon näkönen, mutta sisältä hieno. Siinä ulkona oli Suomen lippu salossa, olin siinä vaiheessa jo ihan innoissaan. Mentiin sisään ja siinä oli kaks ihmistä, näin niistä heti et ne on suomalaisia mutta mentiin eka alakertaan kattomaan sellasta näyttelyä. Niillä oli näyttely Sipe Santapukin talosta, siellä oli sellanen video, menin muitten perästä kattomaan sitä ja mulla kesti varmaan puol minuuttii tajuta että se on suomeks (tekstitetty enkuks). Mun pitää nykyään keskittyy ihan kunnolla kun kuuntelen suomee että tajuan mitä joku mulle sanoo, jos keskityn johonkin muuhun samalla niin kaikki menee ihan ohi. Yhessä vaiheessa mom meni takasin yläkertaan ja sit se huutaa mulle et nää puhuu suomea. Menin kanssa sinne ja aloin puhuu niille. Siellä oli sellanen parikymppinen tyttö kuka oli harjottelussa ja menee kohta Suomeen takas ja 40-50 vuotias mies kellä oli tosi
vahva aksentti. Alotin alussa lauseet enkuks ja lopetin suomeks.. Ja huomasin et mulle on tarttunu tavallaan tää jenkkien tyyli puhua, selitin kokoajan ihan kaikkea ja ne katto mua vähän sillain et okei:D Ja oon tottunu siihen et aina jos ei oo mitään sanottavaa enää niin jenkit keksii jotain, noi vaan oli ihan hiljaa. Tuli niin suomifiilis ja tajusin miten erilaista on puhua suomalaisten ja jenkkien kanssa. Se oli tosi outoo. Mut oli niin huikeeta nähän suomea puhuvia ihmisiä, nyt oon nähny 3 suomalaista tän melkeen 8 viikon aikana.

Ton jälkeen mentiin hakee cupcaket ja sitten menin soittotunnille yksityisopettajalle. Tai mentiin Julian kanssa. Harjoteltiin sightreading eli prima vista soittamista eli sitä että soittaa nuoteista mitä ei oo ennen nähny. Oon siinä tosi huono mutta käyn nyt harjottelee sitä ton opettajan kanssa niin toivottavasti musta tulee parempi.. Sit menin kotiin, illan olin yksin kotona mikä oli tosi jees, Skypettelin Sonjan kanssa ja katoin Vedetään Hatusta. Ja tunsin itteni niin ulkopuoliseks tässä jenkkimaailmassa että tein Instagramin!! Mun nimi on siellä esssip, seuratkaa mua! Nää käyttää ihan hullusti sosiaalista mediaa, kaikilla on Facebook, Instagram, Twitter ja Tumblr ja satatuhatta muuta juttua.

Unohan aina jotain näistä postauksista.. Ootan vieläkin mun pakettia Suomesta, siinä on menny kolme viikkoa ja nyt sain selville että se on Usan tullissa pidossa, mikä tarkottaa sitä et saan sen 40 päivän päästä eli marraskuun puolivälissä??? En tiiä että mikä siinä on vikana, noi suurlähetystöihmiset sano että niillä kävi kerran paketille tollain missä oli karkkia ja ne ei saanu sitä ikinä.... Joo en tiiä ja mua suututtaa koska kaikki muut vaihtarit on sillain et joo sain paljon suklaata ja paketteja viime viikolla ja mun yks paketti jumittuu johonkin. Mulla on vielä vähän suomijuttuja jäljellä, Rodmannsilla myydään Fazermintejä niin oon niitä käyny ostelee.

Täällä on muuten vielä tosi lämmin! Tällä viikolla on ollu välillä 30 astetta ja välillä vähän kylmempää mut vähintään 23 astetta joka päivä. Oon vaan tosi kyllästyny kesävaatteisiin.

Nyt on aamu ja kohta nousen tästä ylös, lähen muitten vaihtareitten kanssa joillekkin turkkilaisille festivaaleille, en tiiä että mitä se tarkottaa mutta siellä on varmaan ruokaa:) Ja ilta menee mun hissanprojektin ja läksyjen ja soittamisen parissa. Vähän kuvia vielä tähän loppuun (järjestys on mitä on....)!

// edit: ainiin meen huomenna baseball-peliin mihin tulee 40 000 muutakin ihmistä!! Tulee olemaan niin cool!

Lisäisin mielelläni vuorokauteen pari tuntia lisää

Heeeeeeei, koitan saada kirjotettua tänne niin usein kun on aikaa ja asiaa, nyt on ollu molemmat aika vähissä.. Nytkään mulla ei tosiaan ois aikaa tähän mutta kirjotan nyt kuitenkin.

Näitten parin viikon aikana oon saanu mun lokeron koulussa (tai enemmänki kaappi, mahun sinne sisään), mun lukkaria muutettiin, oon syöny intialaista ruokaa, nauranu, pitäny puheita, kuunnellu kommentteja mun aksentista, hengaillu kavereitten kanssa, syöttänyt ihmisille turkinpippureita ja nauranu niitten reaktioille, soittanu kavereille Suomeen, tajunnu että se oli isoin virhe mitä oon ikinä tehnyt, nähny alkuperäsen Declaration of Independencen, syönyt perhetutuilla, käynyt viulukorjaajalla, nähny mun aluevalvojan pitkästä aikaa, tilannut ruisleipää Georgiasta, opettanut suomea mun jousiorkesterille, ja puhunut paljon suomea!!!!!!

Viikonloppuna meillä oli AFS-orientaatioleiri. Oli tosi kivaa, vaihtarit on ihan parhaita ihmisiä. Ollaan kaikki ihan eri puolilta maailmaa, on porukkaa Etelä-Amerikasta, Afrikasta, Aasiasta, Uudesta Seelannista/mikä Oseania onkaan ja Euroopasta. Meillä oli aika paljon pienissä ryhmissä keskustelua ja muutenkin muuta ohjelmaa, esim. talent show. En ollut ainoo suomalainen, Katri tuli tälle alueelle viikko sitten eli meitä on nyt kaks!! Oli ihan huikeeta puhuu suomee pitkästä aikaa, se on ihan eri asia puhua esim. skypessä kun livenä. Se oli tosi outoa eka, puhuin kaikki pienet sanat enkuks ja muutenkin oli vaikeeta puhua kokonaan suomea. Mutta oli niin ihanaa kun sai kaiken sanottua mitä halus ilman että tarvii miettiä että sanonko oikeen ja ymmärretäänkö mua. 

Team Finland! En oo oikeesti lihonu noin paljoa:D Talent showssa pidettiin ponileikki, se vähän epäonnistu ku aateltiin että ois siistiä saada laulaa kaikki suomeks mut se oli ilmeisesti vähän haastavaa! Meijän alueella on nykyään myös kaks ruotsalaista, tajusin että en osaa enää yhtään ruotsia ja vihdoin löysin ihmisen kuka seuraa lätkää!!! Lupasin että Suomi voittaa MM-kultaa ens keväänä että ei paineita. 

Saatiin coolit paidat! Eilen ja tänään olin tosi väsynyt koska yöunet jäi vähän vähäsiks, ja nukkuminen tuntu erityisen ihanalta kun kysyin noilta että onko niillä kunnon peittoja (näillä ei oo paksuja peittoja tai pussilakanoita) ja ne sano et joo niin sain kunnon peiton pitkästä aikaa!! Ja mun adapteri on niin huono että se lakkas toimimasta yöllä ja puhelimesta loppu akku ja herätys ei soinu aamulla.... 

Mulla on yleensä kauheesti asiaa mut nyt en vaan keksi mitään kirjotettavaa. Ootan pakettia Suomesta, siinä on kestäny jo 2 viikkoa ja se on ollu Usassa viikon, räjähdän varmaan kohta. Koulu on hullun rankkaa, nyt mun pitää tehä US Historyn projekti ja en vaan oikeesti pysty tekemään sitä, mulla ei oo vaan aikaa. Tänään koulussa oli aika kaaospäivä, mulla oli kaikki 10 ainetta ja sen lisäks activity period ja homeroom. Kukaan ei tiennyt että mihin aikaan tunnit loppuu ja alkaa ja millä tunnilla soi kellot ja soiko ne oikeeseen aikaan, koulujärjestelmä ja tiedotus kaikesta on vähän huonoa... 

Soittojutut on ihan hulluja, saan tosi vaikeita nuotteja paljon, ne pitää omaksua nopeesti. Tänään sain "vaan" kolme uutta orkesterinuottia mutta soitetaan Hungarian Dance no. 5 niin olin ihan innoissani kun kerranki tiesin jonkun biisin mitä soitettiin. Lisäks oon nyt konserttimestari jousiorkesterissa, harjotellaan sellasta kevyttä 9 sivusta biisiä ja meijän pitää esittää se ilman kapellimestaria eli mun pitää samalla johtaa orkesteria kun soitan. Ja nuottienkin kanssa mulla on välillä ongelmia. Mut alennetaan varmaan aika pian 2nd chairiks koska täällä liittyy paljon vastuuta siihen että on konserttimestari. Täällä on tosi tarkat määritykset sen suhteen että millä paikalla istut orkesterissa verrattuna Suomeen, ja jos oot section leader niin oot vastuussa siitä että kaikki osaa nuottinsa. Oon kehittyny soittamisessa tosi paljon, mulla on joka päivä soittamista/teoriaa 3 tuntia koulussa, soitan kotona yleensä puoltoista tuntia päivässä ja välillä käyn viikonloppuna yksityisopettajalla. Ja meillä on soittamisesta testejä ihan niinkun muistakin aineista, eli soitat orkassa yksin jonkun kohan orkkanuoteista ja sitten siitä katotaan että ootko harjotellu. 

Mitäs muuuta. Mulla tulee muuten aika paljon matkustelua tän vuoden aikana, meen Nycissä käymään ainakin kaks kertaa, AFSn kanssa ja perheen kanssa, jouluks mennään Vermontiin ja Maineen sukulaisten luokse, maaliskuussa mennään Chigagoon meijän jousiorkesterin kanssa ja joko joululomalla tai spring breakin aikana mennään perheen kanssa varmaan länteen eli todennäkösesti lennetään Las Vegasiin ja kierrellään Los Angelesin ja San Diegon ja muitten kaupunkien alueilla. Tää matka ei oo vielä varmaa mutta muut on. Mutta oon tosi innoissani kaikesta koska haluun nähä enemmän tätä maata!

Ei mulla varmaan muuta tällä kertaaa, see ya:)

Ajatuksia

Oon nähny monissa vaihtariblogeissa kirjotuksia että kumpa joku olis kertonut mulle että miten rankkaa on olla vaihtari. Päätin nyt korjata tätä asiaa ees vähän. Ja samalla laitan vähän kuvia mun kauniista asuinkaupungista (kuvat weheartit.com).

Monet sanoo että vaihtovuosi oli niitten elämän paras vuosi. Ja niin se varmasti munkin kohalla on. Siitä tulee mieleen että on tosi hauskaa kokoajan. Mutta paras vuosi ei tarkota sitä että elämä ois tosi ihanaa vuoden putkeen. Täällä tunteitten ääripäät korostuu. Välillä on niin hauskaa että elämä tuntuu ihan mahtavalta, välillä on niin kamala olo että haluis pitää tauon koko elämästä ja käydä kotona halaamassa kaikkia. Elämän paras vuosi tarkottaa sitä että oppii tosi paljon. Elämästä ja itestään. Ja vaikeuksien kautta oppii parhaiten.

Vaihtarina olo ei todellakaan oo helppoa. Sun täytyy taistella paikkas uudessa maassa. Kukaan ei tuu kysymään sulta että ollaanko kavereita. Kukaan ei jaksa kysellä sulta kysymyksiä vuoden jokaisena päivänä, vaan pitää ite uskaltaa avata suunsa. Pitää olla rohkea. Pitää kokeilla uusia asioita uusien ihmisten keskellä uudella kielellä.

"Koulussa kaikki on tosi kiinnostuneita susta ja saat heti kavereita". Joo ei se näin välttämättä oo. Jotkut ihmiset on tosi kiinnostuneita vaihtareista mutta yhtä paljon on niitä keitä ei jaksais vähempää kiinnostaa. Suuri osa high schooleista Jenkeissä on monen tuhannen oppilaan kouluja missä kukaan ei huomaa jos sinne tulee uus oppilas, koska ihmisiä on vaan niin paljon. Pitää olla oma-alotteinen saadakseen kavereita. Se on oikeesti paljon vaikeempaa kun osaa kuvitella. Suurimmalle osalle meijän koulusta oon vaan pieni valkonen viulistityttö. Et sä oo mikään julkkis tai vip-vieras koulussa. Ei opettajat sano että "sä oot vaihtari ei sun tarvii tehä tätä". Sä teet ihan samat asiat kun muutkin. Mun orkesterinjohtaja huutaa mulle ihan samanlailla kun muillekkin ja teen ens viikolla listauksen kymmenestä yliopistosta Usassa mitkä kiinnostaa mua ja kuvaukset niitten pääaineista. Ei siks että mua kiinnostais tai että menisin yliopistoon Jenkeissä niinkun kaikki muut tekee. Vaan siks että oon yks oppilaista.

Koulu vie myös todella suuren osan ajasta. Ainakin mun kohalla. Mulla ei oo viikonloppusin pahemmin aikaa nähdä kavereita tai tehä mitään erikoista koska teen läksyjä ja soitan. Ei vaihtarivuosi oo mikään tauko koulusta, se on yllättävän paljon koulua. Tänään teki mieli itkeä matikan tunnilla kun en tajunnut kysymyksistä yhtäkään koska en osaa matikan termejä enkuks. Mua autettiin mutta ei kukaan voi olla kokoajan kertomassa mulle että mitä mikäkin tarkottaa.

Pitää tottua siihen että kaikki ei suju niinkun ite haluu. Mulle se on ollut tosi vaikeeta, oon tottunu siihen että saan aina tahtoni läpi. Ihmiset olettaa sun käyttäytyvän niitten kulttuurin mukaan. Haluisin niin paljon jättää vaan läksyt tekemättä ja käyttää sen ajan uusiin ihmisiin tutustumiseen. Mutta en halua että mun hostvanhemmat pettyy muhun ja että mun arvosanat kärsii. 

Vaihtovuosi on muutakin kun se mitä kaikkien järjestöjen mainoksissa lukee. Ne koittaa saada vaan rahaa. Vaihtovuosi on jotain paljon parempaa ja paljon pahempaa. Se on niin mahtava ja ainutkertainen kokemus että mikään raha ei voi korvata sitä. Järjestöä ei voi valita esitteiden perusteella. 

Vaihtovuosi on arkea. Jenkeissä arki kulkee ihan samalla kaavalla kun Suomessakin. Koulu ei oo mitään High School Musicalia (okei mun koulu on vähän). Ihmiset täällä ei oo sen erikoisempia tai täydellisempiä kun Suomessakaan. Täällä oppii arvostamaan sitä kaikkea mitä itellä on ja Suomessa on. Oppii arvostamaan niin paljon sitä kun pystyy sanomaan kaiken mitä haluaa. Sitten kun oon siinä vaiheessa että osaan sanoa kaiken mitä haluun tai sitten kun saan taas puhua suomea niin en tuu ikinä olemaan hiljaa. Oon oppinut arvostamaan puhumaan kykenemistä niin paljon. Ja senkin arvostamisen oon oppinut kokemusten kautta. Ei välttämättä niin positiivisten kokemusten kautta.

Vaihtovuosi on kaikkea mitä ei oo osannut odottaa. Ne ongelmat mitä odotti kohtaavansa onkin niitä pienimpiä ongelmia ja ne asiat mitä pitää itsestäänselvyytenä ei ookkaan välttämättä sitä. Luulin että mulle tulis niin kova koti-ikävä että en pystys syömään tai nukkuman tai mitään. Todellisuudessa en oo ikävöiny kotiin sekuntiakaan ja enkun puhuminen on ollut mulle suurempi ongelma. Ja sen ei pitänyt olla ongelma. On olemassa myös vaihtari-olotila, ainakin mulla. Sellanen olo et tuntuu että kaikki ympärillä elää normaalia elämäänsä ja ite vaan istut 'näkymättömänä' ja seuraat mitä muut tekee ja mietit että kuulutko sittenkään tänne.

Tää teksti saattaa näyttää aika negatiiviselta mutta koska vaihtovuoteen kuuluu myös negatiivisia asioita niin ajattelin kirjottaa tällasen tekstin. Rakastan lukee sellasia vaihtariblogeja missä lukee oikeesti että tänään ei ollut hyvä päivä eikä sellasta hullua hehkutusta siitä miten ihanaa elämä on kokoajan. 

Silti rakastan mun elämää. Mulla on huonoja päiviä paljon ja välillä tuntuu että kukaan ei välitä. Mulla on silti asiat hyvin. Mulla on hauskaa. Tää aika täällä on opettanut mulle paljon jo nyt, enemmän kun mikään koulu. Täällä on niin ihania ihmisiä ketkä jaksaa piristää mua päivästä toiseen. Pienet asiat tekee mut onnelliseks (mutta myös surulliseks). Oon niin ylpee itestäni kun oon niin rohkea että oon uskaltanut tulla tänne. Kaikilla ei siihen rohkeus riittäis.

Ps. Täällä oli tänään tornadovarotus!!!! Oon ihan innoissani näistä kaikista luonnonilmiöistä, en tiiä miks... Kaupunki oli aika sekasin ja koulussa kehotettiin menemään varovasti kotiin ym, tulin koulun ovista pihalle niin ei tuullut enää yhtään. Olin aika pettyny.

kuukausi

Tänään oon ollut täällä kuukauden!!! Aika on mennyt ihan hullun nopeesti. Liian nopeesti. Mutta kuukaudessa musta on tullut tosi muotitietoinen (kuva).

Tehtiin tänään kakku tän kuukausipäivän kunniaks!! Ja kohta syödään se!

Pahottelen näitä kuvia kun osa on huonolaatusia ja osa kamalia salamakuvia mutta ei tää mikään valokuvausblogi ookkaan:D

Tällä viikolla oli tosiaan ensimmäinen kunnon kouluviikko (paitsi että maanantai oli vapaa). Tiistain ja keskiviikon olin vielä samoilla fiiliksillä kun viime viikolla, kaikki oli ihan kamalaa ja olin ihan hukassa. Torstaina tajusin että kaikki alkaa oikeesti sujumaan paremmin, mulla alkaa olemaan jo tuttuja koulussa jonkun verran ja tutustun uusiin ihmisiin. Välillä on vähän outoo kun joku tulee vastaan käytävällä ja on sillain "hi esiii" eikä mulla oo mitään käsitystä että kuka kyseinen henkilö on. Eniten tunnen Instrumental Music -ihmisiä luonnollisesti koska niitten kanssa vietän aina puolet päivästä. Mun molemmat orkesterit alko, soitan molemmissa ykkösviulua (!!!) ja toisessa orkesterissa oon ihan eturivissäkin, en tiiä miks koska tuntuu että kaikki on ihan hullun hyviä soittaa mut en valita! Tein musiikin teoriassa placement testin, vaihdoin AP teorian teoria kolmoseen, oon siitä tosi ilonen. Tiiän jo ennestään kaikki asiat mitä käydään läpi, oon oppinu ne varmaan 5 vuotta sitten jo mutta kaikki on niin erilaista että mulla on tosi paljon hommaa siinä että opettelen näitten tavan merkitä sointuja ja rytmejä ja intervalleja, oon ihan pihalla kaikesta:D

Keskiviikkona koulu järjesti vaihtareille ja muille ulkomailta muuttaneille (meijän koulussa on aika paljon porukkaa lähinnä Aasiasta ketkä on muuttanu tänne perheittensä kanssa pysyvästi) lounaan, pakkaan joka päivä ite ruokani kouluun yleensä. Siellä oli ihan hulluna pizzaa ja sipsejä ja keksejä ja kaikkee tosi hyvää. Ton tarkotus oli saada meijät tuntemaan olomme tervetulleiks ja saada mahollisuus jutella muille, en nyt tiiä edistikö toi mun elämää mitenkään mutta sain ainakin syötyä:)

Tällä viikolla oon ollut tosi väsynyt koulun takia, vähän sama ilmiö kun sillon kun tulin tänne ja se vei pelkästään energiaa että jouduin puhumaan ja kuuntelemaan enkkua kokoajan. Koulu on aika hankalaa, ainoostaan fysiikka on tosi helppoa, viime tunnillakin tehtiin käännöksiä esim 1000m = __ km (nää ei siis käytä kilometrejä ja kaikilla oli ihan hullut vaikeudet noitten tehtävien kanssa. Paitsi mulla). Lähen puol kaheksan joka aamu kotoa ja oon aikasintaan puol kuus takasin kotona. Mulla menee koko loppuilta siihen että teen läksyjä. Torstaina illalla olin niiin väsynyt, mun piti lukea 3 sivua 1700-luvulla kirjotettua tekstiä siitä että miten jumala vihaa kaikkia ihmisiä ja vastata sivulliseen kysymyksiä siitä. Se oli tosi turhauttavaa, jouduin kattomaan joka toisen sanan sanakirjasta ja suunnilleen itkin kun tein sitä kun olin tosi väsynyt. Nytkin ihan koko viikonlopun oon vaan tehnyt läksyjä. Tekisin ne suomeks kymmenen kertaa nopeemmin, mua turhauttaa kun joudun kääntämään joka sanan US Historyssa.....Pystyisin selviimään vielä kaikista läksyistä, mutta niitten lisäks mun pitäis soittaa. Saan joka päivä uusia nuotteja soitettavaks. Torstaina kun sain vihdoin kymmenen jälkeen ton enkuntehtävän tehtyä ja olin ihan nukahtamispisteessä niin ei, en päässyt nukkumaan vaan aloin vielä harjottelemaan asteikoita orkesteria varten (mun pitää muistaa n. 20 asteikkoa ulkoa) ja soitettiin Julian kanssa meijän yhtä orkesteribiisiä. Meijän soittamisesta ei oikeen tullut mitään mutta oli ainakin hauskaa! Mun viulunsoitonopettaja vihaa mun tekniikkaa ja tuntuu että joudun opettelee koko viulunsoiton uudestaan, se turhauttaa kanssa tosi paljon. Ja se että en pysty keskustelemaan nuoteista tai viulusta tai musiikista mitään ja en aina ymmärrä mitä mua pyydetään tekemään koska en osaa sanastoa. 

Mun postaukset on aina kauheita selityksiä... Perjantaina mulla oli tosi hyvä päivä, koulussa oli kivaa kun tunnen jo enemmän ihmisiä, sain mun DC one -cardin eilen mikä toimii mun opiskelijakorttina tavallaan ja se on myös bussi- ja metrokortti. Mulla oli sen rekisteriöinnin kanssa vähän vaikeuksia. Meijän koulussa käytetään välillä luovia opetuskeinoja, esim eilen terveystiedossa tehtiin näytelmiä stressistä. Se oli tosi kivaa! Ja meijän näytelmä oli ylivoimasesti paras:) Ja eilen oli mun eka soittotunti. Mun pitää alkaa harjottelemaan paljon, en vaan tiiä että miten ihmeessä kerkeen. Soitan koulussa joka päivä puoltoista-kolme tuntia ja kotona pitäis soittaa 2 tuntia päivässä. Koulun jälkeen mentiin (vaihteeks) Fro-Yoa syömään Gennan, Barrettin ja Julian kanssa. Haha ja ainiin järkytin eilen ihmisiä sanalla kolmaskymmeneskahdesosanuotti! Tulin kotiin puol kaheksan aikaan ja olin tyyliin menossa nukkumaan samantien, mutta lähettiin näitten perhetutuille syömään. Mua ärsytti vähän koska en ollu kuullut tästä mitään ja olin niin väsynyt, mutta oli tosi kiva tavata niitä. Ne ei tiennyt Suomesta oikeen mitään, ne kysy että onko Suomi tän näkönen ja teki käsillään Ruotsin muodon. Ja ne kyseli Venäjästä kaikkee. Yks päivä meijän tietokoneryhmäläiset kysy että oonko venäläinen, puhutaanko Suomessa venäjää, onko meijän kieli ees yhtään samanlaista kun venäjä, onko Venäjä Suomen rajanaapuri ym. 

Mun enkku on parantunu tosi paljon. Mun mielestä on paljon vaikeempaa puhua muitten vaihtareitten kanssa, kun puhun jenkkien kanssa niin voin tavallaan ottaa mallia niitten puheesta. Puhun huonompaa enkkua kun puhun muille vaihtareille.. Ja suomen puhuminen alkaa unohtumaan, sen huomaa vaikka blogia kirjottaessa että joudun miettimään kauan että onko toi sana ja kuulostaako mun lauseet oikeelta. Ja kirjotan lauseita tosi moneen kertaan kun ne ei vaan tunnu oikeilta. Luin Iltalehtee puhelimella ja siellä oli otsikko "Alppisurmaajan jahti laajenee", jouduin miettimään ihan kunnolla että mitä ihmettä toi tarkottaa. 

Eilen oltiin vapaaehtosina momin työpaikan tapahtumassa minkä nimi oli 1001 inventions. Toi ihan eka kuvakin on sieltä. Puettiin eka tollasen nuken päälle vaatteita ja jouduin luovuttamaan ton mun hatunkin sille. Siellä oli kaikenlaisia työpajoja ja autettiin Julian kanssa pikkulapsia tekemään kuvioita paperille. Ja tehtiin mosaiikkeja. Se oli ihan kivaa. Lisäks niillä oli sellanen Titanic-näyttely siellä museopuolella niin käveltiin se läpi, siellä oli mm lavasteita siitä leffasta! Sain paidan muistoks mikä näkyy vähän noissa kuvissa. Eilen mulla oli ekaa kertaa pitkät housut jalassa täällä mun oloaikana. En oo ikinä ennen käyttäny shortseja kuukautta putkeen joka päivä. Haha. Ja täällä oli eilen myrsky. Ukkosti ja tuuli ja sato ihan hulluna, olin ihan innoissaan kun Suomessa sataa aina sillain tylsästi mut täällä oli kunnon maailmanlopun meininki kun kuulu paloautojen ääniä ja tälleen:D Nää puhu jotain jostain myrskyvarotuksesta mutta luin vasta Iltalehestä (:D hyvä lukee suomalaisesta lehestä asioita mitä tapahtuu täällä...) illalla että koillisrannikolla oli tornadovarotus ja New Yorkissa oli tornado. Ja että DCssä oli 100 000 taloutta ilman sähköä. Olin vähän uutispimennossa mutta onneks Iltalehti valas mua.. 

Vielä yks berrypicking-kuva viime viikolta!

Joooo, nukuin viime yönä huonosti, nään vieläkin tosi sekavia unia ja täällä menee tosi paljon helikoptereita, en tiiä miks niin heräilen niihin keskellä yötä. Ja lentokoneisiin. Tänään en tehny oikeen mitään erikoista, mun oli tarkotus nähä muita vaihtareita mutta jee mulla oli läksyjä niin paljon että ei ollut aikaa. Käytiin kyllä Virginiassa jollain kirpparilla. Ja kävin lenkillä. 

Eikai mulla muuta, palaillaan ehkä ens viikonloppuna!

weekend

Lauantaina mentiin Virginiaan George Washingtonin (USAn eka presidentti) kotitaloa tsekkailemaan. Mentiin ensin tollaseen uuteen rakennukseen ja mentiin kattomaan sankarillinen elokuva mikä kesti vajaa puol tuntia ja kerto kyseisestä miehestä. Oli vähän liioteltu suuriltaosin mutta ei se mitään! Sitten mentiin tutustumaan tonne taloon, ne asu tuolla siis 1700-luvulla ja tuolla oli tosi paljon kaikkee alkuperäsiä juttuja, en oikeesti tiiä et onko se mahollista. Opin paljon kaikkea uutta tän maan historiasta ja oli ihan mielenkiintonen kokemus. Ja tavallaan aika siistiä esim. kattoo itteään samasta peilistä kun Washington aikoinaan haha. 

Eilen sunnuntaina skypetin Suomeen aamulla ja sen jälkeen lähin Chinatowniin päin. Menin sinne muitten vaihtareitten kanssa, oli vähän ongelmia löytää ne kun mulla oli kaks numeroo mistä toinen ei toiminut ja en tiennyt yhtään että kenen numero se toinen on! Löysin kuitenkin perille. Ensin oltiin Chipolissa (meksikolainen ravintola missä kaikki käy kokoajan mutta hyviä burritoja!), kierreltiin vähän ympäriinsä ja päätettiin mennä leffaan. Mentiin kattomaan Expendables 2, ei ollu oikeen mun tyylinen leffa mutta ihan hyvä loppujenlopuks! Sitten mentiin vielä syömään tosi kallista jätskiä. Oli tosi kivaa, meitä oli viis niin oli kiva olla välillä pienemmällä porukalla kun että liikuttais sellasessa 12 ihmisen porukassa. Ja menin kotiin metrolla yksin ekaa kertaa!! Taisiis mom haki mut kolmen kilsan päästä kun meijän asuinalueelle ei mee metrot. Mutta olin tosi ylpee itestäni. 

Tänään (Labor Day, ei koulua!!!) oltiin keräämässä vadelmia Marylandissa! Oli cool nähä vähän maaseutua. Ja syödä vadelmia. 



Näitten lisäks mun viikonloppuun on kuulunut aika paljon viulunsoittoa (yläpuolelta voi kuunnella kyseistä kappaletta minkä kanssa oon tapellut viime päivät, ei ihan helppoo ei), alan olemaan aika epätoivonen ton suhteen ja tossa on vaan puolet tosta kappaleesta. Huomenna on ekat jousiorkesteriharkat, saa nähä miten pärjään. Oon muuten näillä näkymin ykkösviulussa, ainakin oon soittanut ykkösviulun nuoteista, jos ne tekee jonkun muutoksen tähän ja en soitakkaan ykkösviulua tossa kappaleessa niin saatan tehdä pienen valituksen:D Lisäks oon tehnyt läksyjä aika paljon, oon opetellut esim. enkunsanoja (sellasia oikeen sivistyssanoja mitä mun ikäset jenkitkin opettelee), on tosi vaikeeta oppii selittämään ne enkuks ja muistamaan ne sanatkin samalla.

Huomenna kouluun, ensimmäinen kaheksasta viiteen -päivä, ensimmäiset orkkaharkat ja teoriatunti, saa nähä miten selviin. Wish me luck!

Tunti kesää jäljellä

Aattelin tulla päivittelemään taas kuulumisia! Oon selvinnyt kolmesta "oikeesta" koulupäivästä ja ens viikolla alkaa sitten ihanat kaheksasta viiteen -koulupäivät ja kaikki soittojututkin kunnolla! 

Tiistaina oli höntsäpäivä koska mulla ei ollut koulua, olin yksin kotona, lähin kävelemään kauppaan ennen yheksää aamulla koska kävelin monta kilsaa sinne ja toiset takas ja koitin päästä kauppaan asti ennenkun tulee kuuma! Löysin yks päivä saman ketjun kaupasta Lumenen tuotteita, se oli niin siistiä, otin vaan jonkun purkin hyllystä ja olin sillain "it says finland on it!!!!".. Joo, kävin juoksemassa vähän vielä sen jälkeen ja höntsäilin ja skypeilin johonkin kolmeen asti. Sitten Julia ja Ede ja Alan tuli meille ja tehtiin suklaakeksejä ja höntsäiltiin vähän lisää. En tehny tiistaina oikeen mitään, mut oli just kiva rentoutua keskiviikkoa varten!

Päätin vähän piristää mun kalenteria.. 

Keskiviikko oli pelottava päivä. Muistan miten jännitin vuos sitten lukion ekaa päivää. Mulla oli paljon kavereita menossa samaan lukioon, koulu oli kahen kilometrin päässä kotoa ja kaikki puhu samaa kieltä kun mä. Nyt menin kouluun mistä tunsin yhen ihmisen (+ muutama hi how are you -tuttu), yli 7000 kilometrin päästä kotoa ja koitan pärjätä puhumalla niitten muitten ihmisten äidinkieltä. Mun tunneilta ennen lounasta en tuntenut ketään, oon melkein kaikissa luokissa ainut valkonen mikä lisää mun "en kuulu tänne" -tunnetta, ja oon monissa aineissa junioreitten ja senioreitten kanssa eli ne kaikki on tuntenut toisensa vähintään 3 vuotta. Kuitenkin selvisin eikä eka päivä ollut läheskään niin kamala kun se ois voinut olla. 

Torstai oli pelottava päivä myös, mulla oli mun audition! Se oli lähinnä kartotus orkesteriplacementista eli että meenkö ykkösviuluun vai kakkosviuluun ym. Olin tosi hermostunut (oon aina ihan minkä vaan asian takia), soitin koko keskiviikkoillan ihan paniikissa. Meijän koulun kolmannessa kerroksessa on laulu- ja soittoluokat, se käytävä on aina ihan sekasorto kun 10-15 ihmistä soittaa viulujaan ja sellojaan ja alttoviulujaan! Mutta se on niin siistiä. Soittelin vähän aikaa siinä käytävässä ja sit menin luokkaan mun auditioniin. Soitin niille asteikkoja ja mun viimetalvisen tutkintokappaleen (lupasin talvella etten soita sitä enää ikinä...) ja ne meni ihan hyvin, sit sain primavistakappaleen eli ne anto mulle nuotin eteen ja sain vaan kattoa sitä alle minuutin ja sitten mun piti soittaa se..... Haha se ei menny hyvin! Se ei ees kuulostanu musiikilta.. Mut kaikki on kuulema tosi huonoja siinä niin en oo onneks yksin. Kun päästiin kotiin niin näitten tuttavaperheen tyttö tuli meille, oli tosi kiva nähä sitä ja tultiin hyvin juttuun!

Tänään oli kuuuuuuuma päivä. Ja autojen pakokaasut tekee tosta vielä kuumemman. Ja se että mulla oli kouluvaatteet päällä. Ja kannoin painavaa laukkua ja viulua. Joudun nyt kantamaan viulua mukana joka päivä kaikkialla, unohan sen varmaan johonkin joku kerta.. (ei vaan iskä läppä oli) Koulun jälkeen mentiin Julian kanssa metroasemalle jotain metro/bussikorttia varten koska meijän koulu on niin epäorganisoitu että jos sanotaan että huomenna tapahtuu jotain niin se tapahtuu luultavasti vasta viikon päästä... Niin tässä on nyt jotain sotkua mun opiskelijametrokortin kanssa ja en oo vieläkään saanut lukkaria tai lokeroa! Mutta joo, sen jälkeen mentiin syömään froyoa eli frozen yogurttia lähelle Downtownia, en tiiä oikeen missä oltiin! 

Okei mulla on enemmän karkkia tuolla kun frozen yogurtia.......

Tykkään kävellä tuolla toimistorakennusalueella/down townissa koska se muistuttaa mun mielestä Nyciä paljon! Täällä on vaan korkeusrajotus taloille (mikään rakennus ei saa olla korkeempi kun Capitol Building) niin vähänniinkun Nyc ilman pilvenpiirtäjiä. Nää kuvat on vaan vähän huonoja..

Oon niin väsynyt tällä hetkellä että tää teksti on tosi asiasta toiseen menevää. Aattelin eka kertoa kaikista mun kouluaineista erikseen mutta en jaksa. Haha teen pienen tiivistelmän. Mulla on enkkua junioreitten kanssa (high schoolin tokavika luokka, -96), se on ihan kamalaa koska multa vaaditaan samat jutut kun niiltä kenen äidinkieli on enkku ja en tykkää siitä opettajasta, tuun olemaan ongelmissa. Computer Application on ihan kivaa, mun pitäis vaan vissiin opiskella jotain vaikeeta tietokonesanastoa mitä en osaa ees suomeks, tuun olemaan ongelmissa. US history, meijän opettaja on kiva mutta pelottava (ens viikolla se haluaa kuulla suomalaista hiphoppia, ehdotuksia?), edetään niin nopeesti että tuun olemaan ongelmissa. Matikka, se ei ollutkaan niin helppoa kun luulin, okei tänään mentiin funktioita ja meillä on niistä testi ens viikolla mistä saan jo varmasti 100%, mutta meijän opintosuunnitelmassa on esim. vektoreita mitä menisin nyt Suomessa pitkässä matikassa suomeks... Tuun olemaan superongelmissa. Health on ollut tähän asti kivointa koska tunnen sieltä yhen ihmisen jeee ja meijän opettaja on tosi kiva, ollaan vaan tutustuttu toisiimme tällä viikolla, joten en oikeen tiiä et mitä tuleman pitää. Mun piti esitellä itteni koko luokalle ja kertoo itestäni vaikka mitä (kaikki siis esitteli ittensä tälleen) ja se opettaja sano että mulla on tosi vahva aksentti. Vihaan sitä yli kaiken kun joku sanoo jotain mun enkunpuhumisesta, vaikka joku sanois että puhun hyvää enkkua niin loukkaannun siitäkin kun aattelen että kaikki koittaa vaan rohkasta mua. Eikä mulla mun mielestä oo vahvaa aksenttia. Ja viimenen aine mulla on fysiikka, ollaan Julian kanssa samassa!! Meijän opettaja on kiva. Tein tänään lähtötasotestin ja oon ilmeisesti jonkun verran muuta ryhmää edempänä fysiikassa. Mutta mulla on tosi vahva kielimuuri kaikkien fysiikan termien suhteen joten jouduin arvailemaan aika paljon kaikkea! Tuun olemaan ongelmissa. Mun opettajat on mukavia (enkkua lukuunottamatta), näillä on aika erilaiset suhteet opettajiin kun Suomessa, nää on tosi tuttavallisia. Sitä on tosi vaikee selittää!

Toisin sanoen mun academics-aineet on ihan kamalia. Oon huolissani kaikista niistä että miten tuun pärjäämään. Se stressaa tosi paljon. Amerikkalainen koulu on erilainen kun suomalainen. Meijän koulussa se korostuu, koska taidekoulu. Meijän koulussa ei oo yhtäkään hiljasta ihmistä. Suomessa tunnit menee sillä kaavalla että opettaja puhuu ja muut kuuntelee, täällä jokainen tunti on iso keskustelu. Ihmiset on tosi kovaäänisiä ja kaikki huutaa. Kaikki puhuu ihan ihme slangia. Mun kielitaito tai ulospäinsuuntautuneisuus ei mitenkään riitä siihen että osallistuisin näihin keskusteluihin, joten istun ja kuuntelen muita. Mulla on välillä tosi vaihtariolo, oon varmaan sen näkönen että en kuulu joukkoon ja oon ihan hukassa. Niinkun mä oonkin. Tuntien välissä ei oo taukoja (oikeesti on 5 min), kävellään vaan seuraavaan luokkaan. Ne kaks tuntia mistä tunnen jonkun on jees koska voin jutella niitten kanssa. Lounaalla mulla on kivaa. Taidetunneilla (okei niitä ei oo vielä ollu, ollaan istuttu käytävässä puoltoista tuntia joka päivä) on tosi kivaa, tunnen noita jousisoitinihmisiä enimmäkseen ja ne kaikki on tosi kivoja!!! Mulla tulee niin kiva vuosi niitten kanssa. Kaikki oikeen koittaa tehä mun olon sopeutuneeks, kaikki on aina "hi esiiii" kun ne näkee mut käytävässä ja tulee selittämään kaikkea. 

Jos mun academics-ongelmia ei oteta huomioon niin mulla menee tosi hyvin, täytin just äsken sellasen AFS-kyselyn mikä täytetään joka kuukausi, siinä kysyttiin että miten menee perheen kanssa ja tälleen, laitoin kaikkeen että ihan loistavasti, tuntu tyhmältä laittaa kaikki rastit parhaaseen mutta mulla vaan on asiat niin hyvin perheen kanssa että sinne ne rastit kuuluu! Ja oon ilonen että mun liason on niin mukava (welcomeperheen mom). Mulla alkaa olemaan kavereita koulussa pikkuhiljaa, pystyn osallistumaan keskusteluihin jo hyvin (sillon kun niissä on 2-4 ihmistä, ei 20 ihmisen luokkaa) ja alan rentoutumaan ja pystyn olemaan taas hauska (heitän oikeesti hyvää läppää, Juliakin sano tänään et oon tosi hauska!!). En tiiä mitä tehään nyt viikonloppuna, jos tehään jotain erityistä niin tuun postailemaan nyt parin päivän sisään.

Mulla on nyt huikea 3 päivän viikonloppu koska maanantai on Labor Day, mikä on siis työttömien päivä tai joku vastaava. Tylsää mulla ei ainakaan tuu olemaan, sain soitonopettajalta soitettavaks tollasen mukavan 6-sivusen orkesterijutun mitä muut on jo soittanut viime vuoden.... Ja voin sanoo että on sitä helpompiakin orkesterinuotteja nähty. Tästä se lähtee... Ja muistakin aineista on jotain tehtävää, mulla menee kaikkiin enemmän aikaa kun muilla... 

Toivottavasti tästä tekstistä sai jotain selvää, todennäkösesti taas muokkailen tätä jos tulee jotain mieleen. Jos on jotain kysymyksiä tai jotain mistä haluisitte et kerron niin laittakaa kommenttia:)