Alive

Varautukaa pitkään ja kuvattomaan selitykseen! Aattelin että voisin tulla tänne päivittämään että on hengissä ja kirjottamaan tästä matkasta mikä nyt on takana. 

Tosiaan torstaina hylkäsin Suomen, keskiviikkopäivän olin ihan hysteerinen, illalla ei enää itkettäny ja aamunkin olin tosi rento. Matkalla lentokentälle oli vähän sellanen olo että mitähän nyt tapahtuu, lentokentällä itkin aika paljon mutta sen jälkeen kun menin turvatarkastukseen niin en oo itkeny kertaakaan!! Meitä oli 16 vaihtaria, kuljettiin lentokentällä lähinnä Juulin ja Katjan kanssa koska ne tunsin entuudestaan, ja istuttiin koneessa Juulin kanssa vierekkäin. Lento meni nopeesti, ja sitten jonoteltiin viisumitarkastukseen ym. Lentokentällä meitä oli vastassa AFSn vapaaehtosia, muutama suomalainen lähti siitä jatkolennolleen, ja me loput n. 10 lähettiin bussilla hotelliin. Kun päästiin perille sinne, alko kauhee kaaos, siellä oli paljon vaihtareita ja koitin syödä siinä vähän aikaa, mutta ei ollut oikeen nälkä ja bussi lähti aika pian. Menin siihen mun ryhmän luokse (DC Area), olin ainut suomalainen ja siinä vaiheessa aloin vähän panikoimaan. Huomasin myös miten eksoottista on olla Suomesta, piti nostaa käsi ylös kun sanotaan oma maa, niin kun sanottiin "Finland" ja nostin käteni nii koko ryhmä kattoo mua sillain tyyliin suu auki ja joku saksalainen tyttö on vaan sillain "wow so cool". 

Mentiin bussiin ja saatiin kuulla että bussimatka kestää 6 tuntia, on varautunu ehkä 2-3 tunnin matkaan ja kello oli suomessa puol kaks yöllä tossa vaiheessa eli olin jo väsynyt. Bussissa mun takana istu suomalainen poika, oli ihana tunne kun sai puhua vielä suomea vaikka ei paria lausetta enempää puhutukaan. Tutustuin heti ruotsalaisen tytön kanssa joka on tosi sosiaalinen ja puhuu niin hyvää enkkua että kaikki luulee sitä jenkiks.. Tultiin hänen kanssa hyvin juttuun vaikka nukuttiinkin melkeen koko bussimatka. Tai koko muu bussi nukku koska itse olin valveilla pitkään. Ja näin Manhattanin!! Ensin lentokoneen ikkunasta ja  bussista vielä monta kertaa, tuli ihanan turvallinen olo! Jätettiin toinen ryhmä johonkin muualle (olin niin väsynyt ettei mitään käsitystä mihin), mukaanlukien toinen suomalainen ja sitten jatkettiin vielä joku puol tuntia meijän majapaikkaan. En kauheesti muista mitään siitä kun saavuttiin perille, kello oli kaheksan aamulla Suomessa ja pääsin nukkumaan yheksältä.. Nukuttiin sellasissa huoneissa missä oli monta kerrossänkyä. Meijän leirillä oli yks suomalainen (minä!!!), yks ruotsalainen, 6 saksalaista ja 4 thaimaalaista, juttelin aika paljon myös saksalaisille, ymmärsin mitä ne puhuu suurimmaksosaks koska osaan saksaa. Puhuin ruotsia kaks lausetta ja saksaa jonkun verran, mutta enimmäkseen puhuin enkkua niillekkin. Seuraavana päivänä (eilen) sinne tuli vielä bangladeshilainen, turkkilainen, egyptiläinen, uus-seelantilainen ja intialainen. Eilen meille puhuttiin säännöistä ja kulttuurishokista ym. Päivä meni nopeesti ja puol viideltä hostperheet tuli hakemaan meitä.

Mun welcome-family tuli siis hakemaan mua ja asun näillä viikon. Host-äiti ja -veli tulivat heti halaamaan mua, ja he on vissiin jonkun verran mukana tässä toiminnassa niin juttelivat vähän aikaa siinä muitten kanssa. Ajettiin tänne talolle, nää oli laittanu suomenlipun tohon talon ulkopuolelle roikkumaan ikkunasta, näitten naapuri keräilee lippuja niin nää oli saanut siltä suomenlipun. Juteltiin vähän aikaa  ja lähettin kävelemään tähän lähelle. Oon käynyt nyt 5 kertaa Marylandissa, autotiet menee sillain että toisella puolella tietä saattaa olla Maryland ja toisella DC ja tällä hetkellä oon 100m Marylandista! Host-isä liitty meijän seuraan ja mentiin syömään, olin niiiin väsynyt koska nukuin kunnolla viimeks varmaan tiistaina, että mulla ei ollut kauheesti voimia syömiseen tai puhumiseen, kun tultiin takasin tänne niin kävin vaan suihkussa ja menin nukkumaan (kaheksalta illalla). Heräsin tossa 5am, nyt kello on puol seittemän. Tulin käymään Facebookissa ja kirjottamaan tänne, kohta koitan vähän vielä nukkua. Eli aikaero painaa vielä, meijän leirin suosituin sana oli varmaan jetlag:D Ja mitäs vielä. Tän perheen poika, Tony, oli Suomessa vaihdossa kaks vuotta sitten, näillä on paljon kaikkea suomikamaa täällä talossa ja nyt nukun Tonyn huoneessa niin tää koko huone on täynnä sen kaikkia suomijuttuja! Ei oikeen puhu suomea, välillä saattaa heittää puheen sekaan jotai suomeks. Haha tää on niin outoa, olkkarissakin luin jotain kirjan kantta ja yhtäkkiä tajusin että se on suomenkielinen. Tänään muuten skypetetään sen suomalaisen vaihtarin kanssa kuka oli täällä viime vuoden. Pääsen varmaan puhumaan suomea ekaan kertaan kahteen päivään wuhuu. 

Oon pikkasen hämmentynyt tällä hetkellä, mulla ei varsinaisesti oo koti-ikävä mutta pientä kulttuurishokkia kieltämättä. Kaikkea on tapahtunut niin paljon tässä viime päivinä, että nyt ekan kerran mulla on aikaa kelaa että missä ihmeessä oon. Menee ehkä pari viikkoa tottua tähän maahan ja siihen että kukaan ei puhu suomea, ymmärrän kaiken mitä mulle puhutaan mutta mulla on vähän ongelmia ton puhumisen kanssa, puhun paljon ja en pelkää puhua mutta silti häpeen kauheesti mun aksenttia. Mulle kyllä sanottiin tuolla leirillä että puhun hyvää englantia ja mun puheesta saa kyllä kaiken selvää, mutta en usko:D Oon jo tottunut siihen että kaikille puhutaan englantia, en enää mieti että mitä kieltä pitää alkaa puhumaan mutta silti käännän kaiken suomesta enkuks. Ja kun oon väsynyt niin englannin sekaan tulee tosi helposti suomenkielisiä täytesanoja, esim. niinku ja siis. En voi sille mitään mutta se kuulostaa ihan äärimmäisen idiootilta! Oon sen verran stressaantunut että en pysty syömään oikeen mitään ja multa lähtee tosi paljon hiuksia, oon varmaan laihtunut jo mutta toivottavasti pystyn syömään paremmin tulevina päivinä. En haluis Suomeen takasin, en oo katunut tänne lähtemistä sekuntiakaan. En vaan ikinä tiiä et mitä seuraavaks tapahtuu ja miten pitäis toimia niin se stressaa. Jenkit on ihania ihmisiä, kaikki puhuu paljon ja on ilosia.

Tänään mennään kai tonne downtowniin päin, missä on kaikki nähtävyydet. Paikalliset ei käy siellä kuulema ollenkaan koska se on turistialuetta. Joku mies järjestää täällä joka vuosi sellasen kakspäiväsen jutun että kierrellään kaupunkia läpi, siellä on kuulema vaihtareita jonkun verran. En oo ihan varma että millon se eka päivä on, kai tänään. Täällä on tosi hiostava ilma, toi meijän leiripaikka oli ihankun joku sademetsä. Ja New Jersey (siis se osavaltio) on täällä joku isokin vitsi, kaikki pilkkaa niitä ketkä asuu siellä. 

En varmaan päivitä blogia ainakaan muutamaan päivään, koitan muutenkin pysyä Facebookista pois ja olla pitämättä yhteyttä Suomeen. Parhaiten vältän koti-ikävän jos en vaan ajattele Suomea ja ihmisiä siellä, koitan ainakin tän ekan viikon elää mahdollisimman paljon ajatukset täällä. Joten vaikka musta ei kauheesti kuuluiskaan, oon ihan kunnossa. Puhelimella saa tietysti kiinni jos on ihan ekstratärkeetä asiaa. 

Nyt koitan nukkua vielä ees tunnin, heippa kaikki!