Kuka voisi kellot seisauttaa

Luulin että kirjottelin tänne muutama viikko sitten mutta siitä onkin kuukaus kun viimeks oon kirjotellu.. En tiiä tuleeko tää jäämään viimeseks tällaseks kunnon päivitykseksi täältä puolelta maapalloa, ei oikeen huvita päivitellä tänne ihan senkin takia että muutaman viikon päästä nään taas kaikki ihmiset Suomessa ja sitten voi kertoa tarinoita ihan kasvotusten. 

Tää kuukaus mikä tässä on vierähtäny on ollu ihan mahtava. On ollu paljon tekemistä ja mulla on ollu tosi kivaa. En usko että lähen täältä kahen viikon päästä. En vaan pysty käsittämään sitä. Oon niin innoissani siitä että nään taas kaikki ihmiset Suomessa mut se on ainoo asia mistä oon innoissani. En tiiä miten voisin sanoo tän mutta tuntuu että Suomessa ei oo mitään hyvää. Täällä saan tehä mitä rakastan eli musiikkia ja kaikki on vaan niin täydellisesti. Tällä hetkellä en vaan pysty miettimään mitään hyviä asioita mun elämässä Suomessa (paitsi ihmiset). Mua ahdistaa kotiin lähtö niin paljon että saan ihan hulluja itkukohtauksia ja mulle tulee olemaan niin vaikeeta lähteä täältä etten vaan tiiä että pääsenkö siitä ikinä yli. Mutta ehkä meenkin Suomeen ja tajuan että kaikki on mallillaan ja en ookkaan niin surullinen. Mut ainakin yhen asian tiiän mikä ei oo mallillaan. Mun suomen kielen taito... 

Kaikenlaista on ollu meneillään mutta tässä muutamia poimintoja siitä mitä on tapahtunu:

Juhlittiin meidän suomalais-italialaisella kaveriporukalla Camillan 18-vuotissynttäreitä! Ei ehkä mitkään maailman huikeimmat 18-vuotissynttärit mutta oli hauskaa kuten aina!

Kävin tsekkaamassa meijän koulun tanssiosaston kevätnäytöksen! Meijän koulun tanssijat on ihan uskomattoman lahjakkaita. 

Oon syöny ihan hulluna ruokaa. Muunmuuassa söpöjä cupcakeja.

 

Mun kaveri sävelsi oopperan. Ja orkesterin kanssa oltiin säestämässä sitä oopperaa. Koitettiin saada koko show kasaan noin viikossa ja koulupäivät venykin usein melkeen 14-tuntisiks. Väsytti paljon mutta se oli sen arvosta. 

Koulussa juhlistettiin International Games Day:ta. Oli hauskaa. Oli tosi kylmä ja kannoin tota Suomen lippua koko päivän mukanani ja puhalsin saippuakuplia. 

Senioreitten ei tarvii tulla enää kouluun. Näin paljon ihmisiä osalla mun tunneista on.

On tullu shoppailtua ihan kiitettävästi.

Viikko sitten oli AFSn lähtöorientaatioleiri. Tulin siitä tosi surulliseks. Meille kerrottiin että meillä ei oo enää kavereita kotona ja ketään ei kiinnosta kuunnella tarinoita meijän vaihtovuodesta.

Viime viikonloppuna myöskin meijän turkkilaiset vaihtarikaverit kutsu meijät mielenosotukseen Valkosen Talon eteen (ootte varmaan kuullu mitä Istanbulissa on meneillään). Laulettiin siellä turkkilaisia lauluja ja huudettiin jotain huutoja ja koitin näyttää siltä että osasin laulujen sanat:D Oli tosi kuuma (varmaan joku 35 astetta) ja tuntu että meinasin saada jonkun lämpöhalvauksen. 

Saatiin vuosikirjat!!! Lupaan laittaa myöhemmin lisää kuvia mutta tossa on mun vuosikirjakuva:)

Mun ja Saran ylihuikea hissan projekti!!! Meijän hissanopella on Wall of Fame, joka kevät sen oppilaat tekee tän projektin ja sit se valitsee kaikkein parhaimmat yksilöt Wall of Famelle, ja tällä hetkellä näyttää aikalailla siltä että meijän taideteos on pääsemässä sinne;)

Eilen meillä oli prom, teen siitä oman postauksen tässä ihan lähiaikoina! Vähän päälle kaks viikkoa tässä vielä jäljellä ja aion ottaa ihan kaiken irti tästä ajasta. Ens viikonloppuna Nyciin, siitä tulee huikeeta! 

Long time no see

Muutama viikko tässä on taas vierähtäny sen jälkeen ku viimeks kirjottelin. Viikot menee niin nopeesti, en vaan pysty käsittämään että kotiin lähteminen on eessä ihan pian. Joinain päivinä tuntuu että oon niin valmis lähtemään kotiin ja lasken päiviä siihen että pääsen taas Suomeen ja toisina päivinä taas elämä tuntuu niin mahtavalta etten haluu ees miettii Suomeen menemistä. Tää on vaan aika hämmentävää koska en tavallaan enää tajuu sitä että oon vaihdossa kun oon niin tottunu tähän elämään ja musta ei tunnu että oisin ulkomailla. Tällä hetkellä Suomi tuntuu "ulkomaalta" enemmän kun tää paikka koska on tavallaan niin eri näkökulma Suomeen kun sillon kun on Suomessa. Tuun vielä päivittelemään tänne mutta en varmaan ihan joka viikko, mieluiten haluisin vaan ottaa kaiken irti tästä ajasta mitä mulla on jäljellä täällä ja ainakin kesäkuu tulee olee kyllä tosi kiireistä. 

Mulla nää viikot on menny lähinnä koulussa niinkun aina! Tässä loppuvuodesta on kaikenlaista ohjelmaa meneillään koululla niin tulee vähän vaihtelua koulupäiviin. Meijän piti tehä enkuntunnille sellanen 30-40 sivunen projekti Amerikasta, mä vastuullisena oppilaana päätin sitten alottaa tän projektin kaks päivää ennen kun se piti palauttaa ja enpä tietenkään saanu sitä valmiiks.. Muutama viikko sitten koululla oli Duke Ellingtonin syntymäpäiväkonsertti mikä oli tosi cool. Vappua vietin koulussa koska täällä ei oo vapusta kuultukkaan. Mennään jousiorkesterin kanssa Nyciin kesäkuussa, viikkoa ennen kun lähen täältä, ja ollaan kerätty rahaa sitä matkaa varten! Oon myyny keksejä ja suklaata koulussa mikä on ollu ihan kivaa. Mennään tosiaan Nyciin kolmeks päiväks, mennään Harlemiin johonkin isoon kirkkoon pitää konsertti ja sit kierrellään nähtävyyksiä ja shoppaillaan ja kaikkee kivaa! Ootan sitä tosi innolla:) 

Oon myös käyny shoppailemassa ja leffassa ja starbucksissa ja oon syöny paljon ja soittanu oopperamusiikkia ja koittanu selittää ihmisille että mitkä on jääkiekon mm-kisat ja kattonu lätkää ja mennyt baseball peliin muutaman kerran ja syöttäny ihmisille salmiakkia mikä oli ehkä hauskinta ikinä.

Eilen DCssä oli EU open house mikä tarkottaa sitä että kaikkien EU-maitten suurlähetyistöissä on avoimet ovet! Siispä Katrin kanssa suunnattiin Suomen suurlähetystöön! Suuri osa suurlähetystöistä on samalla kadulla niin käveltiin sitä katua ylös ja käytiin Viron ja brittien suurlähetyistöissä myös. Oli tosi paljon ihmisiä liikkellä ja Suomen suurlähetystöönkin jonotettiin varmaan lähemmäs 20 minuuttia. Jonossa meijän takana oli joku suomalainen mies ja sen tyttöystävä kuka oli jenkki niin niitten kanssa juteltiin ihan vähän. Olin niin innoissani Suomen suurlähetystöön menemisestä koska se on ihan kun menis Suomeen vähäks aikaa:D Melkeen kaikki ihmiset oli kyllä jenkkejä ketä siellä kävi niin kaikki suomalaisetki puhu enkkua:( Mut saatiin kaikenlaisia ruokamaistiaisia ja kaikkee muuta kivaa.

Hyvää äitienpäivää äitille ja Päiville ja mummolle ja mummille ja ihan kaikille äideille! <3

Melkeen hengissä

Mistähän sitä alottais. Toissa viikolla Nycin reissun jälkeen oli tosi lämmin, sellasta 28-32 astetta koko viikon (paitsi viikonlopun). Mä en kuitenkaan tästä lämmöstä kauheesti päässy nauttimaan koska olin koulussa neljänä päivänä kaheksasta seittemään. Keskiviikkona oli ainut päivä jolloin pääsin jo viideltä koulusta niin mentiin kattomaan kirsikkapuita keskustaan. Täällä DCssä on joka vuos kirsikkapuufestivaali, japanilaiset lahjotti näille kirsikkapuita joskus sata vuotta sitten ja niitä on varmaan joku 2000 ainakin ja joka vuos ne kukkii noin viikon ajan ja ihan hullu määrä ihmisiä käy kattomassa niitä. Oli jo hämärää kun päästiin sinne niin en kauheen montaa kuvaa ottanu. Syötiin Chipotlen ruokaa siellä puitten alla illalliseks. 

Hahmotelma seuraavaa Art&Design projektia varten!

Tosiaan se viikko meni koulussa ja olin tosi väsyny koko ajan koska kävin kotona vaan nukkumassa ja sitten menin taas kouluun. Niinpä olikin ihanaa että meillä oli nelipäivänen viikonloppu! Lauantaina mun liaison (tukihenkilö) haki mut aamupäivällä ja mentiin niille tekemään ruokaa koska meillä oli AFSn perheittenkunnioitus päivällinen, minkä ideana oli se että vaihtarit ja tukihenkilöt tekee ruokaa vaihtarin kotimaasta ja sitten hostperheet syö niitä ruokia. Oli tosi outoa mennä niitten talolle koska siellähän mä asuin pari viikkoa sillon kun tulin tänne. Illemmalla mentiin yhelle koululle missä tää AFS dinner oli ja autettiin siellä siirtämään pöytiä ja tälleen ja sitten perheet tuli sinne ja kaikki tän alueen oppilaat (se oli yhteensä joku muutama sata ihmistä) ja sitten syötiin paljon. Me tehtiin lohipiirakkaa ja se onnistu kyllä hyvin. 

Sunnuntaina mentiin Katrin kanssa kattelemaan taas kirsikkapuita (tai mitä niistä kukista nyt oli jäljellä) ja otettiin kuvia! Illalla mun hostvanhempien kavereita tuli syömään meille. 

Muutama ihminen kattomassa kirsikkapuita, niinkun kuvasta näkyy niin toi kukinta alko olee ohi ja noissa puissa on jo paljon vihreetä mutta silti ihan hulluna ihmisiä. En haluu ees tietää minkälainen ruuhka tuolla oli sillon kun noi alko kukkimaan.

Tää on oikeen tällanen perus kirsikkapuukuva mitä ihmiset ottaa, että Jefferson Memorial näkyy tossa taustalla

Maanantaina herättiin aikasin ja lähettiin ajamaan Marylandin eteläosaa kohti. Julia on junior koulussa eli high schoolin tokavikalla luokalla ja sen pitää alkaa kiertämään eri yliopistoja mistä se on kiinnostunu. Joten mentiin tutustumaan yhteen yliopistoon. Täällä high schoolista valmistuminen ja yliopiston alottaminen on tosi iso juttu ja yliopistoissa asutaan tosiaan siellä kampuksella ja käydään kotona tyyliin 3 kertaa vuodessa ja se on täällä vaan tosi big deal ja tosi iso askel elämässä. Se yliopisto missä käytiin oli tosi pieni jenkkiyliopistoks (noin 2000 oppilasta, täällä suurimmissa yliopistoissa on joku 30 000 ihmistä) ja se oli kauniilla paikalla. Se oli tosi luonnonläheinen paikka ja siellä oli paljon hippejä ja outoa porukkaa. Ei ollu ihan mun mieleen mutta oli kiva nähä jenkkiyliopisto! Ajettiin takasin DChen ja illalla meillä oli eka harjotus Georgetown University Orchestran kanssa!! Oli niin cool soittaa isossa orkesterissa! Tiistainakaan ei ollu koulua ja harjottelin koko päivän. 

Keskiviikkona koulun jälkeen menin kaverin kanssa ettimään uutta mekkoa mun senior recitalia varten (koska mulle oltiin virheellisesti kerrottu että mun mekon pitää olla musta ja ostin mustan mekon mut en halunnu pitää sitä). Löysin ihanan mekon mutta jätin sen kauppaan koska en ollut varma että haluunko ostaa sitä ja piti kiirehtiä takasin koululle iltaharjotusta varten. Ja olin kotona vasta puol yheltätoista.. Torstaina meninkin sitten ostaa sen mekon koulun jälkeen! 

Perjantaina oli meijän konsertti! Meillä oli iltapäivällä dress rehearsal ja sen jälkeen menin harjottelemaan mun senior recitalia varten soitonopettajan kanssa ja soittelin siinä kuuteen asti ja söin välissä illallista ja sitten joku tuli sanomaan mulle että mun pitää rauhottua ja lopettaa soittaminen koska mun pitää soittaa vielä melkeen tunnin pitunen sinfonia illalla. Sit konsertti alko ja eka puolikas istuttiin parvella kattomassa ja toisen puolikkaan ajan soitettiin. Olin niin väsyny siinä vaiheessa kun konsertti alko koska vaikka oli vaan kolmipäivänen viikko niin oli tosi rankka viikko ja olin soittanu niin monta tuntia jo sinä päivänä. Ja lavalla oli niin kuuma että luulin että pyörtyisin! Mun konserttisuoritus ei ollu mikään kauheen hyvä siis mutta onneks ne 20 muuta viulua peitti mun mokat aika hyvin. Mulla on video siitä sinfonian viimesestä osasta, ehkä laitan sen tänne jos jaksan. 

Lauantaina soittelin aamupäivän ja illalla mentiin Saran ja Katrin kanssa kattomaan musikaalia Katrin koululle mikä oli kyllä hyvä! Ja mentiin mäkkiin syömään illallista sen jälkeen, voikun mulla on ikävä mäkkiruokaa. Sunnuntain harjottelin ja skypetin ja palautin yhen mekon ja lyhensin mun recital mekon helmaa.

Maanantaina eli eilen oli mun kohtalon päivä. Mun senior recital päivä. Aamupäivällä mua ei jännittäny kauheesti, oli vähän vaan sellanen olo että mitähän tästä tulee. Lounaalla menin yläkertaan soittoluokkaan ja harjottelin yksin ja säestäjän kanssa ja sit mua alko jännittää tosi paljon ja mun soitonopettaja koitti rauhotella mua joku tunnin ajan ja sitten muut seniorit kenen esitykset oli kanssa samana päivänä tuli sinne ja hengailtiin siinä vähän aikaa. Menin laittamaan mun mekon päälle ja sit tuli jo aika kiire ja olin ihan paniikissa ja jätin mun viulun vahingossa johonkin ja oli kauhee kaaos:D Juu no tosiaan sitten olikin aika esiintyä........... En ees oikeen haluis ajatella tätä enään koska oon tässä viimesen vuorokauden aikana kelannu tätä samaa asiaa kokoajan mutta soitin tosiaan kaks vajaan kymmenen minuutin kappaletta. Mun ensimmäinen kappale kuulosti ihan kauheelta. Liiottelen tätä vähän mutta sinänsä kun ottaa huomioon ne kaikki sadat tunnit mitä harjottelin sitä niin mun suoritus oli kyllä ihan aliarvonen. En tosiaan ollu sillä tasolla millä oisin voinut olla ja sillä sekunnilla kun se kappale oli ohi niin oisin vaan halunnu lähtee pois lavalta ja juosta Suomeen. Mun toinen kappale meni paljon paremmin ja se on hyvä koska sain näytettyä etten oo niin onneton tapaus sittenkään. Olin niiiiin pettyny itteeni sen jälkeen etten kestäny koska niin monta ihmistä oli kattomassa mua ja mun kaverit ja perhe ja liaison ja opettajat ja kaikki. Olin niin vihanen itelleni etten pysty ees kuvailemaan sitä tunnetta. Kuitenkin muutaman tunnin päästä mentiin vielä jousiorkesterin kanssa soittamaan lavalle ja sekään ei ihan kauheen hyvin menny koska meijän orkesterinjohtajan nuoteista puuttu sivuja.. Mulla ei oo oikeen kuvia mun recitalista, yks mulla on instagramissa että sieltä voi mennä kattomaan jos haluaa! Mentiin koulun jälkeen syömään meksikolaista ruokaa mikä oli oikeen hyvää. 

Tällästä tällä kertaa, kiirettä pitää tosiaan mutta se on suurimmaks osaks kiva juttu. Ainiin, enää kaks kuukautta ja meen takasin Suomeen! Tuntuu aika epätodelliselta. Kaks kuukautta. Se on niin lyhyt aika.

NYC

Teen tällasen pienen postauksen meijän Nycin matkasta koska lupasin. Ja tää matkahan oli siis kaks viikkoo sitten. 

Sain omenalimuu Marimekolla:)

Perjantaina aamulla jouduin herää jo seittemän aikaan koska meijän bussi lähti yheksältä. Availin muutaman Suomesta tullun lahjan (kiiitos!!) ja sitten lähettiin bussipysäkille. Bussimatka oli sellasen vajaat 4 tuntia. Nycissä mentiin metrolla meijän hotellille mikä oli Wall Streetillä eli Manhattanin eteläkärjessä. Nycin ja DCn metrot on ihan erilaiset, Nycissä on paljon vanhanaikasempi se metrosysteemi ja ne asemat on tosi ahistavia ja kaikkee. Aika pian lähettiin taas liikkeelle ja mentiin Marimekon myymälään 5th avenuelle. Se oli tosi cool koska siellä oli tosi paljon kaikkee vaatteita ja muuta mitä mulla on ollu joskus ja mitä oon nähny Suomessa ihmisillä ja niissä vaatteitten hintalapuissa luki kaikkee suomeks!! Mun hostvanhemmat kävi kysyy niiltä myyjiltä että puhuuks siellä kukaan suomee et joku vois toivottaa mulle hyvää syntymäpäivää suomeks mutta kukaan ei puhunu suomea. Siinä vähän aikaa kierreltiin jotain kauppoja ja käveltiin ympäriinsä. Ja soitin Sonjalle! Illalla mentiin italialaiseen ravintolaan syömään ja siellä ihanat italialaiset tarjoilijat laulo mulle synttärilaulun ja ne toi mulle sellasen kyltin missä luki prinsessa italiaks. 

Lauantaina lähettiin aamulla johonkin museojuttuun koska mun hostvanhemmat rakastaa museoita. Ite en oo mikään erityinen taiteen ystävä mutta tulipahan nähtyä maalauksia. Sieltä mentiin metrolla SoHoon missä on paljon ihania kauppoja ja shoppailtiin siellä mutta en ostanu mitään.. Myöhemmin mentiin Century21lle mistä löysinkin jo sitten ostettavaa! Ja näin siellä kaks suomalaista!!! Illalla mentiin ravintolaan syömään ja oli hyvää ruokaa.

Sunnuntaina aamulla käytiin eka syömässä hyviä bageleita ja sitten mentiin 9/11 memorialille koska se oli ihan meijän hotellin lähellä ja halusin nähä sen. Hostäidin kaks työkaveria kuoli sillon koska ne oli siinä lentokoneessa mikä ohjattiin täällä DCssä hallituksen rakennusta päin niin etittiin niitten nimet tuolta vesiputousten reunoilta. Oli tosi kaunis muistomerkki mut sinänsä surullinen varsinkin näille amerikkalaisille koska nää kaikki muistaa niin selvästi sen päivän ja niin monta ihmistä kuoli. Sieltä memorialilta suunnattiinkin hotellille ja sitten bussille.

Oli kyllä kiva synttäriviikonloppu, tosiaan ei tunnu siltä että oisin täysikänen koska täällä en oo täysikänen mutta eipä se mitään!  

Koulussa

Tulin nyt aika nopeesti päivittämään tänne. Loma meni ihan hyvin, olin kyllä kipeenä muutaman päivän (ihan vaihteeks...) ja lääkärissäkin kävin taas kun luulin vähän aikaa että sain angiinan taas. Perjantaina (eli mun synttäreinä) lähettiin bussilla Nyciin ja siellä chillailtiin sitten eiliseen asti. Mulla oli kamera mukana mutta en ottanu kyllä sillä yhtään kuvaa, puhelimella muutaman räpsäsin. Kerron Nycin matkasta vähän enemmän seuraavassa postauksessa, tähän postauksen loppuun laitan muutaman kuvan. Ei oo kauheen täysikänen olo koska täällä se ei näy mun elämässä mitenkään mutta oli kyllä kiva synttäripäivä:)

Tällä viikolla on tosi kiireinen viikko ja sen takia tulin nyt tekee tän minipostauksen, mulla on koulua tällä viikolla joka päivä aamukaheksasta iltaseittemään. Ens viikon perjantaina soitetaan kokonainen sinfonia Georgetownin yliopiston orkesterin kanssa, ja sen takia meillä on tää viikko iltaharjotuksia. Lisäks tässä on kaikenlaista muutakin meneillään ja mulla ei vaan yksinkertasesti riitä aika kaikkeen ja sehän stressaa tosi paljon. Sen takia mulla ei oo aikaa kirjotella blogiin vähään aikaan. Ehkä ens viikonloppuna. Jos selviän hengissä tästä hulluudesta.

Ps. Tänne tuli vihdoin tosi lämmin, tällä viikolla päivisin sellasta 26-31 astetta<3