Kuka voisi kellot seisauttaa

Luulin että kirjottelin tänne muutama viikko sitten mutta siitä onkin kuukaus kun viimeks oon kirjotellu.. En tiiä tuleeko tää jäämään viimeseks tällaseks kunnon päivitykseksi täältä puolelta maapalloa, ei oikeen huvita päivitellä tänne ihan senkin takia että muutaman viikon päästä nään taas kaikki ihmiset Suomessa ja sitten voi kertoa tarinoita ihan kasvotusten. 

Tää kuukaus mikä tässä on vierähtäny on ollu ihan mahtava. On ollu paljon tekemistä ja mulla on ollu tosi kivaa. En usko että lähen täältä kahen viikon päästä. En vaan pysty käsittämään sitä. Oon niin innoissani siitä että nään taas kaikki ihmiset Suomessa mut se on ainoo asia mistä oon innoissani. En tiiä miten voisin sanoo tän mutta tuntuu että Suomessa ei oo mitään hyvää. Täällä saan tehä mitä rakastan eli musiikkia ja kaikki on vaan niin täydellisesti. Tällä hetkellä en vaan pysty miettimään mitään hyviä asioita mun elämässä Suomessa (paitsi ihmiset). Mua ahdistaa kotiin lähtö niin paljon että saan ihan hulluja itkukohtauksia ja mulle tulee olemaan niin vaikeeta lähteä täältä etten vaan tiiä että pääsenkö siitä ikinä yli. Mutta ehkä meenkin Suomeen ja tajuan että kaikki on mallillaan ja en ookkaan niin surullinen. Mut ainakin yhen asian tiiän mikä ei oo mallillaan. Mun suomen kielen taito... 

Kaikenlaista on ollu meneillään mutta tässä muutamia poimintoja siitä mitä on tapahtunu:

Juhlittiin meidän suomalais-italialaisella kaveriporukalla Camillan 18-vuotissynttäreitä! Ei ehkä mitkään maailman huikeimmat 18-vuotissynttärit mutta oli hauskaa kuten aina!

Kävin tsekkaamassa meijän koulun tanssiosaston kevätnäytöksen! Meijän koulun tanssijat on ihan uskomattoman lahjakkaita. 

Oon syöny ihan hulluna ruokaa. Muunmuuassa söpöjä cupcakeja.

 

Mun kaveri sävelsi oopperan. Ja orkesterin kanssa oltiin säestämässä sitä oopperaa. Koitettiin saada koko show kasaan noin viikossa ja koulupäivät venykin usein melkeen 14-tuntisiks. Väsytti paljon mutta se oli sen arvosta. 

Koulussa juhlistettiin International Games Day:ta. Oli hauskaa. Oli tosi kylmä ja kannoin tota Suomen lippua koko päivän mukanani ja puhalsin saippuakuplia. 

Senioreitten ei tarvii tulla enää kouluun. Näin paljon ihmisiä osalla mun tunneista on.

On tullu shoppailtua ihan kiitettävästi.

Viikko sitten oli AFSn lähtöorientaatioleiri. Tulin siitä tosi surulliseks. Meille kerrottiin että meillä ei oo enää kavereita kotona ja ketään ei kiinnosta kuunnella tarinoita meijän vaihtovuodesta.

Viime viikonloppuna myöskin meijän turkkilaiset vaihtarikaverit kutsu meijät mielenosotukseen Valkosen Talon eteen (ootte varmaan kuullu mitä Istanbulissa on meneillään). Laulettiin siellä turkkilaisia lauluja ja huudettiin jotain huutoja ja koitin näyttää siltä että osasin laulujen sanat:D Oli tosi kuuma (varmaan joku 35 astetta) ja tuntu että meinasin saada jonkun lämpöhalvauksen. 

Saatiin vuosikirjat!!! Lupaan laittaa myöhemmin lisää kuvia mutta tossa on mun vuosikirjakuva:)

Mun ja Saran ylihuikea hissan projekti!!! Meijän hissanopella on Wall of Fame, joka kevät sen oppilaat tekee tän projektin ja sit se valitsee kaikkein parhaimmat yksilöt Wall of Famelle, ja tällä hetkellä näyttää aikalailla siltä että meijän taideteos on pääsemässä sinne;)

Eilen meillä oli prom, teen siitä oman postauksen tässä ihan lähiaikoina! Vähän päälle kaks viikkoa tässä vielä jäljellä ja aion ottaa ihan kaiken irti tästä ajasta. Ens viikonloppuna Nyciin, siitä tulee huikeeta!