lauantai 17. marraskuuta 2012

I know Shostakovich would be so proud of us

Tän kuvan ulkopuolelle jäi jonkun verran porukkaa mutta string ensemble!!! Oh I love these people. Mä siis vasemmassa reunassa.

Eilen mulla oli eka kunnon konsertti täällä! Se oli siis mein koulun instrumental ja vocal musicin konsertti. Täällä on vähän isompi juttu kun on konsertti verrattuna Suomeen, Suomessa aina mennään tyyliin tuntia aikasemmin paikalle ja laitetaan tuolit paikalleen ja sit soitetaan. Täällä meijän koulun yks osastoista on teatteritekniikka tai joku vastaava ja ne hoitaa kaikki tuolien siirtämiset ja kaikki valot ja muut järjestelyt. Esiinnyin orkesterin ja jousiorkesterin kanssa, orkesterin kanssa lähinnä säestettiin laulajia. Siinä teatterilavan alla on sellanen orkesterisyvennys ja siinä lavan eessä on sellanen parin metrin rako, tosi vaikee selittää mutta siis esiinnyttiin siis sillain että kukaan ei nähny meitä. Mutta jousiorkesterin kanssa oltiin lavalla ja sen takia mun piti laittaa sellanen ihana (....) musta maximekko päälle. Oli niin siisti kun meillä oli omat lamput ja mikit ja kaikkee siellä syvennyksessä, tuli tosi ammattimainen olo:)

Keskiviikkona meillä oli läpimenoharjotus, kun soitettiin jousiorkesterin kanssa niin se oli ihan kamalan kuulosta ja oltiin sillain että joo ei me pystytä esiintyy jos me soitetaan näin huonosti. Meijän orkesterinjohtaja oli tosi vihanen meille (ja varsinkin mulle koska olin konserttimestari ja esiinnyttiin ilman kapellimestaria eli mun vastuulla oli paljon ja vähän päälle) ja se tuli sanoo mulle että olin ihan surkee ja että jos soitan huomenna harjotuksissa tollain ja en johda yhtään niin se laittaa jonkun muun mun paikalle. Lähin seittemältä illalla vasta koulusta ja menin kotiin ja soitin varmaan yhteentoista asti.

Eilen olin niin peloissani heti aamulla kun heräsin, tärisin ihan hulluna koko aamun:D Lounaalla pidettiin jousiorkesteriharjotukset ja sillon soitettiin hyvin ja mulle tuli paljon itsevarmempi olo. Sit mentiin orkesterin kans harjottelee ja syötiin ym. Mentiin vielä harjottelee uudestaan jousiorkesterin kanssa, mein opettaja piti kunnon puheen siitä että miten meijän pitää soittaa tunteella ja miten pieleen kaikki voi mennä. Soitettiin se biisi vielä läpi ja se huus ja kilju samalla meijän korvanjuuressa et menis varmasti perille et miten tunteella meijän pitää soittaa. Soitettiin siis yks tosi vaikee biisi tai oikeestaan kaks movementia siitä ja se on ihan hullun kuulonen mut ihan paras.


Syvennys! Mun vieressä istuu mun soitonopettaja/jousiorkesterinjohtaja

En stressannu ollenkaan orkesterijutuista koska kukaan ei pystyny näkee meitä, ennen kun mentiin jousiorkesterin kans lavalle nii mua jännitti ihan hulluna. Sit päätin vaan että teen ihan kaikkeni että onnistun ja että ne ketkä eilen kuuli meijän soittavan eilen näkis että me oikeesti osataan. Ja soitettiin niiiiiiiiin hyvin. Kaikki oli ihan innoissaan sen jälkeen kun kukaan ei ois uskonu että pystyttäis soittaa vielä hyvin. Melkeen heti sen jälkeen oli väliaika ja menin aulaan ja monet mein jousiorkesterista tuli halaa mua ja oli sillain että se oli ihan mahtavaa ja tosi monet ihan tuntemattomatkin ihmiset tuli sanoo et good job:) Ja varsinki ku meijän jousiorkanjohtaja tuli meijän luokse ja se oli ihan innoissaan ja sano vaan sillai THAT WAS AWESOME. Olin niin ilonen ja niin helpottunu ja onnellinen et en oo kertaakaan täällä ollessani oo ollu niin onnellinen. Ja meitä oli kattoo myös yhen yliopiston orkesterinjohtaja ja se sano että se oli tosi vaikuttunu meijän soitosta. Sit konsertti jatku ja loput biisit meni vähän miten sattuu mutta ei haitannu kun olin syvennyksessä! Olin kotona vähän ennen yhtätoista ja olin niiiiin väsyny, olin konserttii edeltävänä päivänä 11 tuntia koulussa ja eilen 14... Kattelin meijän esitystä videolta ihan fiiliksissä ja menin nukkuu ja nukuin joku viis tuntia.... Tänään koulussa kaikki oli ihan loppu koska kaikki valvo myöhään eilen. Meijän jousiorkesterinjohtaja osti meille keksejä ja se anto kaikille tosta konsertista A:n (saadaan arvosanat konserteista) ja se oli niin innoissaan. 

Aattelin myös että laitan yhen videon tähän loppuun, tässä esiinnytään koulun show choirin kanssa ja mua ei siis voi nähä mutta ei se mitään.. Toi alku on vähän outo ja vähän tällanen jeesustelubiisi mutta kyl ne alkaa laulaakki tossa parin minsan kohalla:D Mut mun soittoa voi kuulla ihan alusta alkaen! On tosi outoo että vaikka esiinnyn noitten kanssa nii suurimmaks osan tosta biisistä en pysty kuulemaan noita laulajia ja mulla ei ollu mitään käsitystä että mitä ne tekee tuolla lavalla ym. Meillä oli vierailevana säveltäjänä Richard Smallwood ja se sävels tänkin biisin ja se laulaa tossa biisissä myös tossa loppupuolella. Mutta jooo tosta saatte jonkunlaisen vaikutelman mun elämästä tällä hetkellä;) Rakastan mun koulua niiiin paljon!!!



Tää nyt oli tällanen postaus anteeks oon ihan liian innoissani, teen normaalimpaa postausta tässä lähipäivinä!

2 kommenttia:

  1. Onnea Konserttimestarille! Ollaan täällä kotona niin ylpeitä susta <3

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon, hienolta kuulosti se Shostakovich! PP :)

    VastaaPoista