Arizona part 1

Heippaa anteeks ettei musta oo kuulunu mitään nyt lähiaikoina, tulin viime viikon lauantaina kotiin ja maanantaina alko taas koulu ja sen suhteen on pitänykkin sen verran kiirettä että blogille ei paljoa aikaa oo jääny. Mutta teen siis Arizonasta pari postausta koska mulla on niiin paljon kuvia sieltä ja tässä on eka osa!

Lauantai 29.12

Herättiin seittemän aikaan ja ajettiin lentokentälle. Meijän lento kesti tosiaan 5 tuntia ja siellä koneessa ei ollu mitään telkkareita tai mitään eikä saatu ees ruokaa niin aattelin että kuolisin sinne mut lento meni ihan mukavasti kun luin kirjaa minkä sain joululahjaks. Ja kun istuttiin koneessa valmiina lähtee niin alko sataa räntää ja meijän kone myöhästy sen takia varmaan joku 45 minuuttia kun meijän koneeseen suihkutettiin jotain vihreetä ainetta että päästään nousemaan hyvin ja sit kiitoradalla oli jäätä ja jotain ja mietin vaan että oikun oltais Suomessa nii ihmiset tietäis mitä pitää tehä..... Kuitenkin perille päästiin ja näin kaktuksen lentokoneen ikkunasta ja olin siitä tosi innoissani koska en muistaakseni oo nähny kaktuksia ennen! Lentokentällä olin niin nälkänen kun lennolla ei saatu ruokaa et ostin burriton ja se oli paras burrito minkä oon ikinä syöny!! 

Odotin että Arizona ois vaan pelkkää hiekkaa kaikkialla ja muutama kaktus ja sit välissä vaan kaupunkeja mutta jooo ei ollukkaan mutta mistäs oisin voinu tietää kun en oo ennen käyny aavikolla.. Ja siellä oli tosi paljon palmujakin mitä en oikeen oottanu näkeväni. Mua hämmens toi avaruus ekoina päivinä, vaikka Phoenix on miljoonakaupunki niin siellä saattaa olla isoja alueita missä on vaan peltoo ja se on niin erilaista verrattuna tänne missä kokoajan on ympärillä rakennuksia ja ihmisiä ja kaikki talot on ihan toisissaan kiinni ym. Ja muutenkin toi oli paljon "amerikkalaisempaa" aluetta, tuolla ei vaan pysty elämään ilman autoa koska etäisyydet on niin pitkiä ja ei oo julkista liikennettä (toisin kun täällä missä ihmiset käyttää oikeestaan pelkästään julkisia). Ja Phoenixissä oli ihan kaikki roskaruokapaikat mistä voi vaan uneksia. Ja kaikki on suurempaa, kaikki kaupat ja rakennukset on ihan hullun kokosia. 

Lentokentältä mentiin hakemaan meijän vuokra-auto mikä oli meillä koko viikon. Sellanen tosi siisti tila-auto, meillä oli telkkariki ja kaikkee. Muut kyllä valitti että oli ahdasta kun kaikki muut meijän perheessä on +-180cm pitkiä mutta mulla 160cm pitkällä ei ollu ongelmaa:) Ja joo unohdin mainita että tosiaan meitä oli mun hostvanhemmat, hostsisko ja -veli ja hostveljen tyttöystävä. Ajettiin eka johonkin museoon koska se oli matkanvarrella, mun hostvanhemmat ja varsinkin mom rakastaa museoita niin niissä tulee kierrettyä jonkun verran. Se kerto intiaaneista se museo mutta olin kyllä niin väsyny etten oikee jaksanu kiinnostua mistään. Mentiin meijän hotellille mikä oli cool ja auringonlasku oli tosi kaunis! Syötiin hotellilla ja mentiin hot tubiin vielä päivän päätteeks ja sit aika aikasin mentiin nukkumaan koska oli 2 tunnin aika ero ja matkustaminen väsyttää. 

Sunnuntai 30.12

Lähettiin ajamaan aamupäivällä Sonoran Desertiä kohti eli siis autiomaata tai aavikkoa tai mikähän desert onkaan suomeks.. Siellä piti olla joku hiking reitti missä käy tyyliin muutama ihminen viikossa vaan mutta ei sitten ikinä löydettykkään sitä. Jätettiin auto sellasen sähkötolpan juureen ja lähettiin seikkailemaan. Ja haha heitetään aina Katrin kanssa läppää meijän puhelinoperaattorista T-Mobilesta koska se on vaan niin surkee ja meijän puhelimissa ei oo ikinä kenttää ees miljoonakaupunkien keskustassa, niin tietysti kun olin tuolla keskellä ei-mitään (ihan kirjaimellisesti, ekat talot näky ku meni 20 min moottoritietä..) niin mun puhelimessa oli täydet kentät varmaa ekaa kertaa ikinä.. Käveltiin siellä joku muutama tunti, tässä kuvia sieltä:

En tykkää kun muut ottaa kuvia mun kameralla kun kukaan ei osaa tarkentaa oikeen mut siinä sumea minä aavikolla!

Kuollut kaktus!

Family pic!

Pienen vaeltelun jälkeen löydettiin auto ja lähettiin takas Phoenixiin. Käytiin In n Outissa syömässä (sellai pikaruokapaikka mikä on vaa Texasista länteen) ja sieltä lähettiin instrumenttimuseoon. Se oli tosi cool ja siellä oli siis kaikkia soittimia kaikista maapallon maista ja oli siellä sellanen Suomi-osastokin missä oli kantele ja haitari ja sit jotain vuohitorvia tai mitä lienee mitä en ollu ikinä ees nähny. Oltiin tuolla museossa joku 2 tuntia mut kerettiin kiertää vaan ihan pieni osa ja sit se meni kiinni. Tona päivänä muuten sato iltapäivästä iltaan ja Phoenixissa kuulema sataa neljänä päivänä vuodessa. Mihin ikinä meenkin niin aina on kamala ilma.. 

Ajettiin hotellille takasin kauniissa auringonlaskussa ja illalla mentiin meksikolaiseen ravintolaan syömään. Ootettiin pöytää varmaan lähemmäs tunti siellä ja se ruoka ei mun mielestä ollu kauheen hyvää, siinä odotellessa join niin paljon kokista että ei ollu ees nälkä ja tilasin jotain kanajuttuja minkä päälle kaadettiin tummaa suklaata (tai melkeen, siinä ei ollu sokerii) ja oli sen verran outo makuelämys etten kauheesti tykänny. Mutta kaikki muut kyllä sano että se oli parasta ruokaa ikinä. Tykkään meksikolaisesta ruuasta ainakin siihen asti kun se ei oo tulista (meksikolaisten ja suomalaisten käsitys tulisesta on vähän erilainen..)

Maanantai 31.12

Uudenvuodenaattona kun heräsin niin Suomessa oli jo ilta niin oli vähän outoo lukee kaikkia uv päivityksiä Facebookista ja muualta kun ei oikeen tuntunu uudenvuodenaatolta, varsinkin kun ulkona oli ihan kesä. Lähettiin ajamaan aamupäivällä kohti pohjoista ja Grand Canyonia. Ajomatka oli sellanen 4 tuntia ja mentiin vuoristossa periaatteessa koko matka. Olin kuvitellu et ajettais sellasta tietä mikä on aina leffoissa et kaikkialla on hiekkaa ja sit siinä keskellä menee sellanen tie mutta kun katto ulos auton ikkunasta niin välillä oli sen verran lunta ja maisemat oli sellaset että luulin että olin Suomessa. En ois ikinä oottanu näkeväni Arizonassa lunta. Pysähdyttiin syömään jossain kaupungissa matkalla. Ja siinä automatkan aikana kolmelta päivällä vaihtu Suomessa vuosi nii sitä biletin siinä yksikseni. Ja otin paljon kuvia matkalta kun oli niin hienot maisemat:

Hahah tää oli Arizonan kansallismetsä...

Saavuttiin perille jossain neljän aikaan, mentiin Grand Canyonin South Rimille koska North Rim ei oo auki talvella. Siellä ei oo ihan kauheesti elämää, muutama sellanen isompi rakennus ja sit jotain majoituspaikkoja. Meijän huoneet oli sellasessa rakennuksessa missä oli hotellihuoneita ja ei ollu niin huono huone mihin olin varautunu! Oltiin yli kahen kilometrin korkeudessa ja sen huomas siitä että hengästy tosi helposti kävellessä ja muutenkin oli tosi heikko olo sen ekan illan. Käytiin vaan syömässä dinner ja sit mentiin huoneisiin, olin aikaerosta vähän hämmentyny ja korkeuserosta niin ootin et kello oli kymmenen ja DCssä vaihtu vuos ja sit menin nukkumaan. Oli laimein uusvuos ikinä mutta ei se mitään! Jenkit ei oikeen ees juhli uutta vuotta niinkun Suomessa tehään, se ei eronnu kyllä muista päivistä mitenkään. Ja ainiin tuntu ihan kamalalta kun ulkona oli 10 astetta pakkasta, luulin oikeesti et jäädyn kuoliaaks kun olin tottunu tohon 20 asteeseen..

Ja ainiin, yks ero kanssa itärannikkoon on se että vaikka kaikki ihmiset Jenkeissä on tosi ystävällisiä niin lännessä kynnys puhua ihan randomeille ihmisille on vielä suurempi. Mua hämmens aika paljon ku monta kertaa kävelin yksin jossain kadulla tai jossain ja kaikki ihmiset ketkä kävelee vastaan hymyilee ilosesti ja sanoo et hyvää uutta vuotta tai muina päivinä ihan vaan hyvää huomenta tai hi, ja sit en tuu ikinä näkee niitä uudelleen. 

Tää oli hauskin juttu minkä oon ikinä nähny!!! Arizonan uutisissa kerrottiin että Phoenixissa saattaa mennä pakkasen puolelle joku yö (tää siis tapahtuu tosi harvoin siellä) ja niillä oli varmaan 10 min juttu siitä miten ihmiset voi suojella pihansa kaktuksia pakkaselta ja sit tää asiantuntija näytti miten kaktuksille laitetaan ämpäreitä päähän ym:D Nauroin tälle ainakin tunnin koska nää ihmiset oli ihan tosissaan ja huolissaan mut mun mielestä tää oli ku suoraan jostain Putouksen uutiskatsauksesta:D:D Haha en tiiä oonko vaan outo..

Dinnerillä pyydettiin meijän tarjoilijaa kertomaan meille yks fakta Grand Canyonista joka kerta kun se tulee meijän pöydän luokse ja se kerto että yleensä keskimäärin 5 ihmistä vuodessa kuolee siihen että ne tippuu sinne kanjoniin, ja viimeks joku viikko ennen kun me mentiin tonne niin joku oli liukastunu reunalla (missä oli siis kaiteet myös) kun oli jäistä ja tippunu joku 60-80m kanjoniin ja kuollu. Kun kuulin tän niin aloin kiinnittää vähän huomioo siihen että miten lähelle meen sitä reunaa.. 

Tiistai 1.1

Uuteen vuoteen heräsin aikasin koska mentiin ratsastamaan muuleilla!! Olin niiiiin innoissani, saatiin ihan ylihienot juomapullot (laitan kuvaa myöhemmin) ja lähettiin kävelee sinne tallille! Meille jaettiin muulit ja kerrottiin jotain yleissääntöjä ja sit lähettiin liikkeelle. Mun muulin nimi oli Willow ja meistä tuli parhaat kaverit:) Mentiin vaan sellasessa letkassa puoltoista tuntia metsässä ja saavuttiin sellaselle näköalatasanteelle:

Haha en oo lihonu, oli joku 6 kerrosta vaatteita päällä....

Sit lähettiin takas päin samaa reittiä. Välillä oli vähän tylsää kun istuttiin siinä letkassa puoltoista tuntia kerrallaan mutta oli ihan huikee kokemus ja olin tosi jäässä kun se loppu.. Joinain hetkinä kaipaan saunomista niin paljon. Käytiin vähän kävelemässä siinä yhtä hiking-reittiä pitkin mutta oli paljon lunta ja jäätä että ei ollu oikeen turvallista lähtee millekkään kunnon vaelluksille siellä. Illemmalla mentiin vielä museoon, se kerto vaan siitä miten Grand Canyon on muodostunu ja sit siellä oli sellanen näköalatasanne. 

Illalla syötiin pitsaa. Ja mentiin nukkumaan. 


Tässä oli tän kertomuksen eka osa, ajastan tokan osan ens viikolle varmaan!